Pole pole

Reilussa kuukaudessa on taas ruvennut pääsemään afrikkalaiseen rytmiin, jota voi parhaiten kuvata sanoin pole pole (slow slow, ihan rauhassa vaan). Viisi viikkoa meni siihen, että saimme resident-todistukset ja samalla vuoden viisumin. Minä olen tuttuun tapaan vain pienenä mainintana husbandin todistuksessa (paperin alareunassa on ainoastaan nimeni ja tittelinä ”wife”), ei kuvaa eikä henkilötunnusta. Vähän kuin lemmikkieläin siis. Tällä paperilla olemme kuitenkin paikallisasukkaisiin verrattavia, zanzibareja, eli oikeutettuja paikallishintoihin (hotellit, lento- ja laivaliput). 

On normaalia, että nettiyhteys katkeaa illalla yhdeksän maissa ja on aamulla edelleen alhaalla. No, yön pärjää hyvin ilmankin. Aamulla soitan respaan ja pyydän käynnistämään keskuskoneen uudestaan (olen oppinut, että ongelma johtuu yleensä siitä). Respasta vastataan: you know, en voi tehdä mitään koska se laite on tuolla officen puolella. Siellä ei ole vielä ketään ja minulla ei ole avainta. No milloinkohan sinne joku tulisi töihin, kyselen. Ehkä puoli kymmenen maissa. Eli käytännössä kymmenen kieppeillä ja sitten, jos muistavat, laittavat sen netin päälle. Ja mikäli palveluntarjoajalla ollaan töissä, netti ehkä rupeaa toimimaan. Pole pole se on toimiessaankin.

Eilisiltana, juuri kun nettiyhteys oli taas nukahtanut yöunilleen, hyytyi myös vedentulo. Ei siis iltasuihkua. Soitto respaan, meillä ei tule vettä. Joo, sitä ruvetaan juuri pumppaamaan yläkerran säiliöön, no problem. Aamusuihku jo onnistui.

Näistä pienistä ongelmista huolimatta on todettava, että meistä pidetään erinomaista huolta. Taidamme olla hotellin ainoat asiakkaat tällä hetkellä. Kipusin taas aamulla tuttuun tapaan kattoterassille ja huomasin, että aamiaisbuffasta on luovuttu. Täysin ymmärrettävää. Otin kahvia ja tilasin munat. Istuin pöytään ja mietin, että mahtaakohan tarjolla olla muuta. Pian minulle tuotiin lasillinen tuoretta hedelmämehua ja valtava lautasellinen hedelmiä (kuva yllä). Sitten sain munakokkelini (special, tomaattia seassa) ja toisen lautasen, jolla oli sämpylä, lettu, kaksi kakkuviipaletta ja pikkuleipä. Nauroin että ei herranjestas, en minä noin paljon jaksa millään syödä. Ystävällinen kaveri sanoi, että syöt mitä jaksat ja haki sitten elmukelmurullan. Pakataan loput sinulle lounaaksi. Haluavat ilmeisesti minulle sen kuuluisan perinteisen ruumiinrakenteen.