Tänään on ollut yhtä eksynyt olo kuin rikkaiden
paikallisnuorten suosiman jäätelöbaarin sesonkiannoksella kuvassa. Tämä
omituinen annos on muuten nimeltään Reindeer´s
Choko & Strawberry Roll. Jäi testaamatta, pretzelit jäätelöllä.
Ajatukset harhailevat jo lähdössä, pakkaamisessa, hyvästien
jättämisessä Vientianen elämälle. Tästä pitäisi hypätä hetkessä kaamokseen ja
jouluun.
Epävarma olotila taisi heijastua minusta kun kävelin ajatuksissani kohti
keskustaa, ympärilleni silmäillen. Ensi pysäytti tuktuk kesken ajonsa, mikä täällä on aika harvinaista.
Mihin menet, haluatko varmasti kävellä? Pyörittelin vain päätäni. Hän jatkoin
eteenpäin, mutta jäikin odottamaan. Jos tulisit kyytiin? En mennyt. En päässyt
pitkälle, kun vastaan ajanut falangimies pysähtyi kohdallani moottoripyörällään.
Avasi kypärän visiirin ja kysyi innokkaasti: Mistä olet ostanut aurinkolasisi?
Phnom Penhistä, vastasin lakonisesti ja kävelin hänen ohitseen. Seuraavassa
kadunkulmassa eteeni kurvasi mopolla paikallinen mies suu iloisessa hymyssä.
Mistä maasta sinä olet?
Onneksi pian tämän jälkeen ystävä nappasi kyytiinsä
autoonsa, minne lie olisin tänään vielä joutunut.
Kohta viimeistä kertaa ranta-aerobiciin. Päiviä on niin
vähän etteivät yhden käden sormet enää riitä.
