Istanbul, Istanbul!

Istanbul was Constantinopolis

Now it´s Istanbul not Constantinopolis

…

So if you´ve date in Constantinopolis

She´ll be waiting in Istanbul.

(Mikä yhtye, mikä vuosi? Ja kuka lauloi Istanbulista suomeksi?)

Sankarin kotiinpaluu

Gobin autiomaasta löydetty 70 miljoonaa vuotta vanha Tarbosaurus Bataarin luuranko onnistuttiin pelastamaan New Yorkista huutokaupasta, jonne se oli päätynyt floridalaisen salakuljettajan toimesta. Pitkän väännön jälkeen se vihdoin määrättiin palautettavaksi kotimaahansa, jossa sitä odotti kansallissankarin vastaanotto. Parhaillaan Bataar juhlistaa kotiinpaluutaan Sukhbaatar- aukiolle rakennetussa väliaikaisessa museossa teemalla ”I am home”.  Jonotimme eilen muiden mukana ja pääsimme häntä tervehtimään.

Kuukausi on lyhyt aika tutustua – uuten ihmiseen tai maahan. Mutta ehtii siinä vähän pintaa syvemmälle päästä. Husbandin uppouduttua Mongolian lakipykäliin pitkiksi päiviksi minä olen tehnyt itsekseni ruohonjuuritason tuttavuutta maahan ja sen arkeen. Miten antoisaa ja opettavaista onkaan, kun tiputetaan aivan uuteen ja vieraaseen paikkaan ja kulttuuriin. Kun ei tiedä, mitä seuraavan risteyksen jälkeen löytyy, ei ymmärrä mitä ihmiset puhuvat, yrittää tavata kylttejä eikä silti ymmärrä, käyttää käsimerkkejä selvittääkseen mitä tai minne haluaa. En ole missään ollut näin kielitaidottomana, sillä täällä ei todella osata englantia. Vanhempi väki puhuisi jonkin verran venäjää ja nuoret haluaisivat puhua englantia, mutta vain harva osaa. Suurin osa ravintoloiden ja kauppojen työntekijöistä ei osaa englantia sanaakaan. Minua katsotaan ujosti alta kulmien kun marssin sisään. Myyjättäret naputtavat kännykkäänsä ja toivovat selvästi, etten kysyisi mitään. Tutuksi on tullut kädet ristissä merkki, joka tarkoittaa ”kiinni”. Ja aina kun sanon thank you, vastaus on mmm-m. 

Tänne on ollut kuitenkin helppo sulattautua sekaan. Saa olla rauhassa, kukaan ei tuijota tai huutele, kaikki ovat väheleisiä mutta kohteliaita. Paitsi autoilijat. Kuukauden aikana kevät on vaihtunut kesäksi, pitkät housut ja saappaat vaihtuneet minihameiksi ja sandaaleiksi, puistot täyttyneet kukkaistutuksista ja ravintolat avanneet terassinsa. Ulaanbaatar on valmis kesään, joka on vielä lyhyempi kuin meillä Suomessa. Jos mahdollista.

Meillä matka jatkuu, pian on aika sanoa hyvästit Mongolialle. On ollut todella antoisaa tutustua!

Poimintoja kokemuksista osastolta ”vain Mongoliassa”...

Talven ja kesän voi kokea yhdessä vuorokaudessa.

Aamulla herää siihen, että yön aikana on pakastanut ja satanut lunta. Iltapäivällä aurinko paistaa armottomasti ja lämpötila on 30 astetta plussalla.

Kuulet mielenkiintoisesta tapahtumasta – mutta se oli jo viime viikolla.

Kaikki uutiset ja tapahtumat voi lukea jälkikäteen. Virallisille nettisivuille päivitetään yksityiskohtaisesti bändien keikat, taidenäyttelyt, balettiohjelma ja muut tapahtumat – seuraavan kuun aikana. Toukokuu näyttää varsin tapahtumarikkaalta, kesäkuun kalenteri on tyhjä. Heinäkuussa varmaan selviää mitä kaikkea kivaa tässä kuussa tapahtui.

Autolla on etuajo-oikeus myös suojatietä vihreällä ylittäviin nähden.

Jalankulkijalla ei ole arvoa Ulaanbaatorin kaduilla. Autoilijat soittavat vihaisena torvea, kun ylität suojatietä vihreän valon palaessa. Olen jo pariin otteeseen vetänyt herneen nenään ja viittoillut terveiseni auton sisälle. Ja ruvennut kävelemään päin punaisia, koska on aivan sama mikä valo siellä palaa.

Kaikki autot ovat takseja.

Kun haluat kyydin, menet kadunreunaan seisomaan käsi vaakatasossa. Pian joku noukkii kyytiin. Saattaa olla koko perhe ajelulla tai mummo vieressäsi, mutta kyytiin pääsee ja lisätienesti kelpaa.

Vahvat naiset.

Mongoliassa on naisilla ollut aina valtaa ja koska miesten tehtävä on hoitaa karjaa, naiset opiskelevat ja vievät parhaat virat. Melkein kaikki husbandinkin paikalliset kollegat ovat naisia. Maan kansallislaji on paini ja naispainijat ovat maailman huippua. Legenda kertoo, että eräs amatsoni voitti ylivoimaisesti kaikki kilpailijat ja häpeä oli suuri kun paljastui, että kyseessä olkini nainen. Sen vuoksi painiasun on oltava avonainen, jotta naispainijat voidaan tunnistaa ennen moisen farssin toistumista.

Ö-kirjain (Ɵ)

Mahtaako missään muussa kielessä olla näin runsaasti ö-kirjaimia sisältäviä sanoja? Sen aiemmin mainitun örgön chölöö (avenue) jatkeeksi tässä muutama:  ön-döng (muna), töms (peruna), öröm (kerma), ög-löö (aamu), böglöö (lavuraarin tulppa), ödör (päivä), önöödör tavdagh ödör (perjantai). 

XƟДƟƟ (khödöö, maaseutu) karjalaumoineen

Yli kolmasosa (noin miljoona) valtavan kokoisen maan väestöstä on pakkautunut Ulaanbaatoriin. Eläimiä Mongoliassa on sitäkin enemmän: karjan pääluku on yli kymmenkertainen väestön määrään nähden (arviolta 40 miljoonaa eläintä, joista yli 85 % on lampaita ja vuohia).

In the wild

Kaunis, karu Mongolia. Matkalla Tereljin kansallispuistoon.

Kuuluisa kilpikonnakallio. Rinteiltä löytyi jotenkin tutunoloisia värejä.

Tuul-joki, jonka yläjuoksu on Baikalilla.

Jurttakylä rakenteilla. Jurttien ovet ovat hienoa käsityötä.

Lampaat, vuohet, lehmät, jakit ja hevoset laidunsivat tyytyväisen näköisinä laajoja laitumiaan.

Offroad. Molemmat olimme tyytyväisiä kyyteihimme.

Syö juo

Jos et syö lihaa, et löydä syötävää Mongoliasta. Näin minua peloteltiin ennen tänne lähtöä. Täysin kasvissyöjälle ateriointi kieltämättä täällä olisikin haasteellista - kunnes uskaltautuu sisään ovesta, jonka päällä lukee Loving Hut. Se on nimittäin kasvisravintolaketju, kuten nimestä voi hyvin päätellä?

Kanaa ja jopa kalaa on ollut tarjolla kaikissa ravintoloissa, joissa olemme käyneet. Pääpaino on kuitenkin liharuuissa ja annokset ovat valtavia. Eipä näissä maisemissa juuri vihanneksia viljellä ja kuulemma pataruuistakin kasvikset, mikäli niitä sinne on eksynyt, nakataan sivuun ennen ruuan annostelua.

Nomadit ovat olleet mestareita lihan säilömisessä kuivaamalla. Kokonaisen lehmän lihamäärä voidaan täkäläisellä menetelmällä kuivata nyrkin kokoiseksi kimpaleeksi. Tämä selittää miksi mongolisoturit pystyivät aikoinaan taittamaan valtavia matkoja ilman mitään näennäisiä ruokavaroja. Kuivatusta naudanlihasta (”borts”) viipaloitiin paloja veteen ja saatiin ravitseva keitto.

Mongolialainen lihaisa keittiö on auennut minulle vain vierestä katsomalla ja ruokalistoja lukemalla.
Pääasiassa ravintoloiden annokset ovat pataruokia, shashlikeja ja pihvejä, yleensä nautaa ja lammasta. Paikallisia erikoisuuksia ovat lihatäytteiset dumplingit, buuz, ja lihatäytteiset piirakat, khushuur.

Annoksen nimi saattaa olla hieman harhaanjohtava, sillä yleensä maininta ”vegetarian” tarkoittaa sitä, että annokseen on lisätty vihanneksia (kaalia, perunaa tai porkkanaa). Esimerkiksi vihannessopan ohje alkaa näin: Pilko lammas. Ja kasvisvartaisiin pujotetaan väliin reippaat palat lampaanrasvaa. 

Buuz erittäin harvinaisella kasvistäytteellä. Taikinassa käytetty ruisjauhoja.

Kuivausmenetelmää sovelletaan myös maidolle. Perinteinen juoma on kirnuttu ja kuivattu hevosen maito, airag. Vitamiinipitoisen hevosen maidon uskotaan puhdistavan elimistöä, erityisesti maksaa (lienee täällä vodkan luvatussa maassa se koville joutuvin elin). Jotkut paastoavat kesäisin juomalla kaksi kuukautta pelkästään juuri lypsettyä tammanmaitoa. Sitten voikin puhdistuneella suolistolla ja maksalla palata patojen ja vodkan äärelle loppuvuodeksi. Väkevien ystävä en ole itse mutta pakko on todeta, että paikallinen vodka on todella pehmeän makuista, parasta koskaan maistamistani.

 Hevosta lypsetään Sharavin maalauksessa ”One day in Mongolia”, vuodelta 1913.

Kuun ensimmäinen

Kirpeän raikas lauantaiaamupäivä ja Sukhbaatar-aukio täyttyi karnevaalitunnelmasta. Kansainvälistä lastenpäivää (täällä ”lasten ja äitien päivä”) vietettiin näyttävästi koko perheiden voimin. Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Oli ilmapalloja, musiikkiesityksiä, kilpailuja ja lahjoja. Vappuinen fiilis, mutta ei ihan kuitenkaan, kuten myöhemmin käy ilmi.

 Prinsessamekko oli päivän sana.

 Perhepotretti perinteisen instrumentin äärellä.

Pikkusoturit valmiina juhlimaan.

Me pakenimme näistä kinkereistä huomattavasti hartaampiin tunnelmiin. Päivän kohteena oli kaupungin länsipuolella nousevalla kukkulalla sijaitseva Gandantegchenling (Gandan) Monastery, buddhalainen luostari, joka on yksi harvoista säilyneistä. Stalinin painostuksesta 1930-luvulla noin 900 luostaria tuhottiin ja yli 10 000 munkkia tapettiin. Gandan Monastery suljettiin ja 1940-luvulla sen sallittiin toimia eräänlaisena kulttuurikeskuksena. 1990-luvulla se palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä.

Nykyään luostarissa asuu noin 900 munkkia.

Luostarin tiibetiläinen nimi tarkoittaa ”Great Place of Complete Joy”. Ulkopuolelta löytyi isot jalat.

 

Näiden kultaisten lieriöiden pyörittäminen tuo onnea. Sitä rullattiin nyt kaikille varastoon.

Mutta kuinkas sitten kävikään...

 Tässä vielä hymyilytti.

Husbandin uuden puhelimen lukuisten jännittävien sovellusten joukosta löytyy mittari, joka kertoo paljonko kävelykilometrejä kertyy. Nyt mittari alkoi näyttää sellaisia lukemia, että oli ehdottomasti aika etsiä pieni tankkauspiste. Aurinko lämmitti mukavasti ja askel suuntasi määrätietoisesti Grand Khaanin terassille. Kyllä, nyt oli husband oluensa ansainnut. Tarjoilija tuli ja tilaus tehtiin. Sorry, not today, hän sanoi, Mongolian Law. Olinhan minä sen jostain lukenut, mutta autuaasti unohtanut. Kuukauden ensimmäisenä päivänä on kaikki alkoholin tarjoilu ja myynti kielletty. Moni muukin joi kokistaan vähän happamen näköisenä. No, mennään kaupan kautta, tuumasimme. Supermarket oli auki mutta tyly ilmestys odotti sielläkin: olut- ja viinihyllyt oli teipillä eristetty muusta myymälästä. 

Kävi vanhanaikaisesti ja raitis lauantaihan siitä tuli.