Malaysia week - Osa I: Sepang GP

Qualifying Day. Liput juuri saatu ja valmiina radalle aika-ajoja seuraamaan.

Muitakin suomalaisia paikalla. Ukkospilvet vaanivat taustalla.

Paikallisten fanien kisamuotia.

Lämpötila +40C, kosteusprosentti 88. Alkaa muistuttaa vuoden 2009 kisan asetelmia.

Kimin pilttuu, missä bongasimme David Coulthardin. Kovalaisen Heikki nähtiin jo lentokentällä.

Racing Day. Intermediate-renkailla lähdettiin, koska rata oli ukkoskuuron jäljiltä märkä.

Kisa saatiin ajettua lopulta kuivalla radalla.

Ei suomalaista voittajaa tällä kertaa, mutta jännittävä kisa. Ja Bottas jo melkein pisteillä.

Formulakuumetta

China Airlinesin aamukone Guangzhouun ja Beijingiin nousi taivaalle ja mahtava jylinä kantoi sisälle asti. Lentokentälle on matkaa linnuntietä noin 15 kilometriä, mutta sinne on lähes esteetön näköala täältä kotkanpesästämme. Yhtään korkeaa rakennusta ei ole välissä ja siksi äänetkin kuuluvat, lähinnä koneiden nousu. Uusin lentoreitti on Qatar Airwaysin lento Dohaan, Ho Chi Minh Cityn kautta. 

Viikkoon on mahtunut taas paljon kaikkea. Oli mielenkiintoinen seminaari maarekisteröinnistä Kambodzhassa, hauska illallinen vietnamilaisten liikenaisten kanssa, koskettava dokumentti 70-luvulla tänne kadonneista toimittajista, pilatesopettajan bändin riemastuttava punk-rockabilly-keikka ja tietysti F1-kauden voittoisat avajaiset Score-baarin seinänkokoisen skriinin äärellä. 

Kentältä kantava jylinä oli muistutus siitä, että ilmaan päästään pitkästä aikaa pian itsekin. Perjantaina on suuntana etelä: Kuala Lumpur ja Sepangin GP. Vähän kovempaa jylinää siis luvassa!

Terveydeksi

Maanantaiaamun viesti husbandin paikalliselta kollegalta: I would to try red wind at home could you advise which one is for health? Jaaha, tuumasin, tarvitsen kupin kahvia josko sen jälkeen ymmärtäisin paremmin. Tarkoitatko punaviiniä (red wine), tiedustelin kahvikupin ääreltä? Ei kun red windiä, hän varmisti, haluan tietää mikä niistä olisi terveydelle parasta. Punaviiniähän hän tarkoitti, mutta kun se ääntyy täällä ”vai” niin ihan sama miten se kirjoitetaan, turhia kirjaimia ne kaikki viimeiset ovat joka tapauksessa. Kuten esimerkiksi house ja how, ääntyvät kuitenkin ”hau”. Tai eye ja ice, jotka ovat molemmat ”ai”. French ja friend: ”fren”. Ja tietysti white wine: "vai vai".

Sanoin etten itse voi juoda punaviiniä lainkaan, koska saan siitä päänsäryn. Kerroin, että jotkut väittävät sen kuitenkin tekevän hyvää verenkierrolle, siis pieniä määriä sitä nauttimalla. No onko ok jos sitä juo lounaalla ja illallisella yhden lasin joka päivä? Voi ei ajattelin, mitä tähänkin vastata. Muistutin, että yksi lasi iltaisin on ok, mutta ei joka ilta.

Teki mieli lisätä, että ei sitä viiniä juoda siksi, että se olisi terveellistä. Joku varmaankin hänelle on niin väittänyt. Meidän kaikkea muuta kuin terveellisiä länsimaisia tapoja kuitenkin opetellaan täällä ahnaasti. Lähikortteleiden viime vuosien villitys on kahvilat, joita pulpahtelee joka nurkalle. Asiakaskunta koostuu pääasiassa paikallisista nuorista aikuisista, jotka opettelevat kahvinjuontia ja tyylikästä lorvimista kylmäksi ilmastoidussa kuppilassa läppärin äärellä. Valitettavasti se kahvi mitä he juovat on yleensä muovisesta pirtelömukista tarjottua maidolla ja sokerilla pilattua litkua. Aivan sama mitä kahvia se liru siellä pohjalla on. Täällä myös uskotaan, että kahvi laihduttaa. Ei ainakaan tuo pirtelöversio. Joistakin kahviloista tosin saa ihan kelpo kahvia, mutta ison kupin hinta, 3 USD, on täkäläisittäin paljon.

Opettaja-ystävä kertoi, että heidän koulullaan järjestettiin KFC-päivä. Kaikki opetus peruutettiin siltä päivältä ja korvattiin Kentucky Fried Chickenin luennoilla ja tarjoiluilla. Valistavaa ja hyödyllistä terveysvalistusta oppilaille, oli koulun rehtori varmaan tuumannut kun suostui moiseen (saattaisin epäillä, että pientä taloudellista kompensaatiota hänelle myös tässä yhteydessä tarjottiin). Oppilaat olivat kuulemma aivan innoissaan, länsimaiset opettajat pyörittelivät voimattomina silmiään. Tällainen teemapäivä voisi ilahduttaa myös suomalaisia koululaisia?

Hyvää naistenpäivää!

Sain oheisen naistenpäivän tervehdyksen kambodzhalaiselta nuorelta naisopettajalta. Se kertookin valitettavasti kaiken.

"Tulkoon meistä miesten kaltaisia rohkeita sankareita."

Että onnea vaan kaikille naisille merkkipäivän johdosta!

Hit and run

Näin neuvottiin thaiboxing-tunneilla meitä potkuharjoitusten innoittamia, sillä tosi tilanteen sattuessa paras puolustus on aina juosta karkuun. Kambodzhassa tämä opetetaan ilmeisesti myös autokoulussa. Olemme useamman kerran jopa omalta parvekkeelta seuranneet tilannetta, jossa kolarin tapahtuessa itsensä syylliseksi tietävä osapuoli ei jää seuraamaan mitä kävi vaan pakenee paikalta minkä moposta tai autosta lähtee. 

Viime viikolla tuossa alapuolellamme paikallinen nuorimies ajoi jonkun barangimiehen mopon kylkeen ja yritti livistää heti kun pääsi tolpilleen. Barangimies isompana ja vahvempana tempaisi rimpuilevaa kaveria hihasta ja sanoi että eipäs mennä mihinkään. Sattumalta paikalla oli poliisi, joka tuli selvittelemään asiaa. Ei välttämättä hyvä, siis barangia ajatellen. Yleensä näissä tilanteissa maksumieheksi joutuu kyllä se ulkomaalainen osapuoli, riippumatta kenen syytä kolari oli. Vastapuolen vaurioiden lisäksi maksettavaksi tulee myös ”poliisin palkkio”. Tämäkin poliisi varmaan kiitteli onneaan, että sattui paikalle. 

Muutama päivä sitten Norodom-bulevardilla tapahtui järkyttävä onnettomuus, jossa ”hit and run” kostautui kohtalokkaasti. Nuori paikallinen lääketieteen opiskelija oli ajanut Toyota Camryllaan päin mopoa ja päätti paeta paikalta. Poliisit lähtivät hänen peräänsä ja takaa-ajon seurauksena nainen ajoi loputa vauhdilla päin kadun varrella olleita ihmisiä. Kolme lasta kuoli välittömästi, kahdeksan ihmistä loukkaantui vakavasti. Nainen kertoi, että hänellä meni sekaisin kaasu ja jarru. Hänet pidätettiin ja vangittiin. Takapenkillä istuneet velipojat vapautettiin kaikista syytteistä, mutta voin vain arvata, että he eivät neuvoneet siskoa painamaan jarrua.

Täällä on yhä vahvassa pelko, että jos aiheuttaa itse kolarin, jossa ihmisiä loukkaantuu tai pahimmassa tapauksessa menehtyy, on hengenvaarallista jäädä itse paikalle. Vihaiset ihmiset eivät odota poliisin tuloa vaan hakkaavat hengiltä. En tiedä tapahtuisiko niin, enkä toden totta halua sellaista tilannetta nähdäkään, mutta näin kaikki uskovat. Jopa ammatikseen rekkaa tai linja-autoa ajavat pakenevat aina paikalta kolarin sattuessa. 

Nuoren naisen perhe on anonut anteeksiantoa uhrien perheiltä ja tarjonnut rahaa. Nainen itse odottaa tuomiotaan vankilassa. Mikäli kyseessä olisi ollut riittävän rikas ja vaikutusvaltainen perhe, tämä juttu tuskin olisi päätynyt uutisiin ja syyllinen olisi päässyt jatkamaan opintojaan. Ajat ovat muuttuneet siltä osin, että ihmiset entistä enemmän vaativat oikeuden toteutumista. Pelkällä rahalla ei enää selviä (suhteilla kyllä). Kaksi tytärtään menettäneet vanhemmat sanoivat paikallislehden haastattelussa, että he tulevat vaatimaan varmuuden siitä, että syyllinen tuomitaan. Ainoan poikansa menettänyt äiti sanoi, ettei voi koskaan antaa anteeksi tapahtunutta, vaikka hänen omat vanhempansa häntä niin neuvovat tekemään.

Tämän maan liikenneturvallisuutta auttaisi kummasti ihan sellainen perusjuttu, että opeteltaisiin ne liikennesäännöt. Mielenkiinnosta olisi kiva mennä katsomaan mitä paikallisessa autokoulussa oikein opetetaan. Ja toisaalta, ne isoilla mustilla autoilla ajavat pulleaposkiset ökyjen kersat saavat ajokorttinsa kyllä ilman autokouluakin.

 Normaalia verkkaista iltapäivän liikennettä Norodomin ja 310-kadun risteyksessä. Huom. kaista-ajo ja ryhmittyminen.

Himoittu kielitaito

Kambodzhalla ja Suomella on yhteinen rikkaus ja ongelma – oma kieli, jota muut eivät puhu. Khmer (ääntyy khmai) on vanha, sanskriitista pohjautuva kieli, jota häpeäkseni en ole näiden vuosien aikana saanut aikaiseksi opiskella. Kuten monet muut, täällä pidempäänkin asunneet, osaan vain muutamia hyödyllisiä sanoja kuten numeroita, tervehdyksiä, kiitoksia ja käytännön termejä kuten vasemmalle, oikealle, liian kallis, minulla on auto, yksi lisää olkaa hyvä. 

Khmer on maan virallinen kieli, mutta toisen kielen sijasta käydään kovaa kisaa. Edesmenneen kuninkaan myötä viimeisetkin rippeet Ranskan kulttuurin vaalimisesta haihtuvat pikku hiljaa. Vielä 1950- ja 60-luvuilla lähes kaikki kouluopetus annettiin ainakin osittain ranskaksi. 1970-luvulle asti viranomaisten kieli oli ranska  ja esimerkiksi kaikki katukyltit olivat ranskaksi. Nykyään ranskankielentaitoista on lähinnä vain vanhempi väestö, joka selvisi hengissä punahkhmerien ajalta. Heitä ei ole paljon, sillä tuolloin kielitaidon paljastuttua pääsi hengestään. Yhä harvemmin ja harvemmin törmää torilla myyjiin, jotka puhuvat ranskaa. Ja aina sellaisen kohdatessani mietin, mitä hänkin on mahtanut kokea. Kokonaan ranskankieli ei täältä ole kadonnut, sillä maassa asuu noin viisi tuhatta ranskalaista ja Ranskaan aikoinaan muuttaneita kambodzhalaisia palaa takaisin kasvavin joukoin. Menneen havinaa kielessä kuitenkin täällä on.

Nuorten osalta kielen viehätys ja kiinnostus sitä kohtaan on kokonaan kadonnut. Monet vanhemmat kannustavat lapsiaan puhumaan englantia, jota pidetään jopa tärkeämpänä kuin omaa äidinkieltä. Jos perheellä suinkin on varaa, lapsi laitetaan pienestä asti englanninkieliseen yksityiskouluun. Kielitaito on edellytys mikäli haluaa hyvän työpaikan. Yritysmaailmassa ja kansainvälisissä järjestöissä on pystyttävä kommunikoimaan englanniksi, samoin nopeasti kasvavalla turismisektorilla.

Ei kuitenkaan riitä, että osaa khmeriä ja englantia. Jos haluaa menestyä, on oltava kolmikielinen. Kiinan merkitys teollisuuden, maatalouden, turismin, kiinteistökaupan ja pankkitoiminnan rahoittajana on valtava. Mandariinikiinan suosio oppiaineena onkin räjähdysmäisessä nousussa. Sitä opiskellaan aamulla ennen koulun alkua ja vielä uudestaan illalla koulun ja ylimääräisten englannintuntien jälkeen. Kiinankielen taito on oikotie keskijohtoon yrityksissä. Se riittää monelle nuorelle houkuttimeksi ja he ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa kieliopintoihin.

Pakko palata tässä yhteydessä Suomeen ja meidän keskusteluun esimerkiksi pakkoruotsista. Kieltenopiskelu on pakkoa. En tarvitse kieliä. Huono kielipää. Ne suomalaiset jotka puhuvat suomen lisäksi ruotsia ja englantia ylpeilevät maailmalla kielitaidollaan (ainakin amerikkalaisiin on helppo tehdä vaikutus).  Aika harva heistäkään osaa sujuvasti muuta kuin suomea ja korkeintaan melko hyvin englantia, vielä harvempi sitä ruotsia. Tai muka osaa, mutta ei halua puhua, ainakaan skandinaavien kanssa (koska ei osaa riittävästi). Useamman kuin kolmen kielen sujuvasti (painotuksella sujuvasti) hallitsevat ovat erikoisuuksia, toki heitäkin on.

Kambodzhalaisnuorten innokkuus vieraiden kielten opiskeluun on ihailtavaa ja selittyy toki sillä, että sillä on suora yhteys työpaikan löytämiseen ja tulevaisuuden toimeentuloon. Se riittää motivoimaan nuoret.

Näen yhtäläisyyden Suomeen kielitaidon, työpaikkojen ja toimeentulon yhteyden osalta mutta siihen se yhtäläisyys taitaa jäädä?

Suomessa ja Kambodzhassa valtion ylläpitämä koululaitos on ilmainen. Suomessa ilmaiseen perusopetukseen sisältyy mahdollisuus vähintään kahden vieraan kielen opiskeluun. Kambodzhassa ei.