Mandariinien aikaan

Kuulin tänään ensimmäistä kertaa joululauluja Lucky Marketissa. Vesijuhlapyhät ovat takana ja toissapäiväiseen täysikuuhun päättyi myös virallisesti sadeaika. Joulunodotus voi siten alkaa. Adventtikalenteri odottaa pöydällä (kiitos Leeni!) ja pienet silkkitähdet tuovat aavistuksen joulusta. Vielä tarvitaan todennäköisesti glögiä, jotta päästään tunnelmaan täällä ihanan läkähdyttävässä helteessä. Sateiden päättyminen ja auringonpaiste näkyy myös maisemassa. Monet puut ovat puhjenneet kukkaan ja kauden hedelmät eli pienet mandariinit ovat kypsyneet. 

Juuri puusta poimittuja, suloisen makeita herkkuja. Nam.

Saimme kutsun suomalaisten lähetystyöntekijöiden järjestämään Kauneimmat joululaulut –iltaan. Ihan kiva idea, mutta meidän kauneimmat joulu(?)laulut kuullaan tänä iltana Memphisissä, missä vierailee Aasian kiertueellaan oleva Jimi Hendrix Tribute Band. Rima on todella korkealla, katsotaan miten kaverit suoriutuvat (lisätietoa aiheesta kiinnostuneille löytyy täältä: http://playlikejimi.com).

It´s time to rock!

Free delivery

Lauantaina syötiin pitkästä aikaa perinteisiä khmerherkkuja ystävän läksiäisten kunniaksi. Khmer Surin on luultavasti ensimmäinen ravintola, jossa olemme Phnom Penhissä syöneet. Se oli pieni kaksikerroksinen, köynnösten ja kukkien verhoama talo, jonka viihtyisällä parvekkeella istuttiin tyynyillä kynttilälyhdyn valossa ja tutustuttiin ihan uuteen makumaailmaan, 14 vuotta sitten. 

On ilo todeta, että ruoka on ennallaan ja lista lähes muuttumaton. Hinnat ovat luonnollisesti hieman nousseet. Itse ravintola sen sijaan on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Rakennusta on laajennettu valtavasti ja kolmeen kerrokseen mahtuu satoja ruokailijoita. Me saimme onneksemme vielä tuntumaa siitä vanhasta, sillä istuimme viihtyisällä kattoterassilla lähes ainoina asiakkaina. Fish cakes, som tam, hor mok, cha croeung, Khmer curry... 

Pakko tunnustaa, että tyypilliseen expat-tapaan täällä pikkuhiljaa lipsuu takaisin länsimaiseen ruokavalioon. Varsinkin, jos hyödyntää laajaa home delivery –tarjontaa. Se on pääosin pastaa, pizzaa, salaatteja, sandwicheja, fajitaksia. 

Tästä kotiinkuljetuspalvelusta on täällä tehty ihan oma taiteenlajinsa. Tämä eritoten kaikille apteekkialan ystäville tiedoksi: paikallinen UCare Pharmacy on aloittanut ilmaisen tuotteiden kotiinkuljetuksen joka päivä klo 14-22. Kassiini oli sujautettu mainoslappu, jossa on listattu kaikki tavalliset kipu- ja flunssa-, ja vatsalääkkeet, antibiootit ja malaria- ja giardiatabletit. Myös kaikenlaista kosmetiikkaa voi tilata kotiin, voiteista shampoisiin. Valikoimiin kuuluu myös ”Food & Drink”: hedelmiä, snackseja (mm. Pringles tai M&M), limsaa ja energiajuomaa ja juhlia varten kertakäyttöastioita, pullonavaajia ja servettejä. Mutta, juomapuoli ei rajoitu soft drinkeihin, sillä apteekin valikoimiin kuuluu myös ”Wine & Alcohol”: Tiger Beer, Johnnie Walker, Smirnoff, Vina Maipo.

Tätä kutsun jo täyden palvelun apteekiksi!

Auttamista vai hyväksikäyttöä?

Kaupunki on oudon hiljainen, kun jatkuva pillien vihellys ja hälytysajoneuvojen sireenien ulvonta on lakannut. Obama lähti eilen, vuorokauden Kambodzhassa vietettyään. Missään ei tiedotettu hänen tarkkaa saapumisaikaansa maanantaina, mutta sain ystävältä väliaikatietoja Myanmarista. Kun tuli viesti, että delegaatio suuntaa kohti Yangoonin lentokenttää, osasin varautua reilun kahden tunnin kuluttua päivystämään ikkunan äärelle. Helikopteri alkoi kiertää kehää taivaalla lentokentän päällä ja kipusin katolle. Ja aivan oikein, Air Force Onen laskeutumisvalot häikäisivät ensin silmään ja sitten kone kaarsi normaalille laskeutumisreitille talomme pohjoispuolitse kohti länttä. Siniharmaa jumbo sukelsi sinne jonnekin talojen kattojen taa ja jatkoa tarjosi paikallinen uutiskanava. Kun portaat saatiin asetettua paikoilleen, ovi aukesi ja Obama seisoi oviaukossa ryhdikkäänä ja iloisesti vilkuttaen taustallaan Mme Clinton. He astelivat portaat alas ja tervehtivät lähetystönsä väen ja katosivat sitten koneen vierellä odottaneeseen mustaan limousiiniin. Helikopteri seurasi saattuetta koko matkan aina Le Royal –hotellille asti.

Air Force One PP:n iltavalaistuksessa, zoomaamalla näkyy itse konekin.

Seurasin melko aktiivisesti presidentinvaaleja CNN:n välityksellä ja tuntui kieltämättä aika absurdilta, että Obama todella oli nyt täällä, Phnom Penhissä. Tuossa ihan lähellä.

Mitä itse kokouksessa sitten saatiin aikaan jää varmaan vielä nähtäväksi. Kokousta edelsi lukuisia mielenosoituksia, joista yhden näimme sunnuntaina paraatipaikalta. Hektisen viikon ja vauhdikkaan viikonlopun jälkeen päätimme mennä nauttimaan jokimaisemasta myöhäiselle lounaalle FCC:lle, juuri ennen happy hourin alkamista. Silloin paikka täyttyy turisteista. Mutta sitä ennen siellä voi nauttia vielä siitä vanhasta leppoisasta tunnelmasta. Saimme pöydän ihan terassin reunalta ja ehdimme juuri todeta, miten pari vuotta sitten istutetut palmut ovat lähteneet hyvin kasvamaan (tosin ovat väärää merkkiä, alkuperäiset olivat kookospalmuja ja nämä jotain yleisaasialaisia puistopalmuja). Yhtäkkiä siihen puistoon kerääntyi joukko ihmisiä, joista valtaosa oli toimittajia isoine kameroineen. Punaiseen paitaan ja valkoiseen huiviin pukeutunut tyylikäs khmer-nainen tarttui mikrofoniin ja samanaikaisesti rantakadulle pystytettiin tolppien varassa olevia julisteita, joissa oli kasvokuvia ja niiden päälle maalattuja maalitauluja. Nainen puhui kiihkeällä äänellä, aihe jäi epäselväksi meille. Rannassa päivystänyt poliisi aktivoitui ja soitti radiopuhelimella apujoukkoja paikalle. Pian tienvarteen kurvasi lavallinen poliiseja univormuissaan. He nappasivat plakaatit talteen, mutta jättivät naisen puhumaan pienen puhuttelun jälkeen. Kuvaajat aktivoituivat heti poliisien saavuttua, kuin odottaen, että puhuja pidätetään. Mutta poliisit lähtivätkin pois ja jättivät naisen jatkamaan julistustaan, vähän pettyneen näköisenä. Hän halasi vanhaa mummoa, joka sai myös puheenvuoron ja sanoi jotain mikrofoniin kiihtyneessä tilassa. Tilaisuus kuivui poliisien lähdettyä jotenkin kasaan ja porukka alkoi hajaantua. Joku länsimaalainen keski-ikäinen nainen kävi taputtelemassa puhujaa (ilmeisesti tilaisuuden masinoija) ja tuli sitten itse FCC:lle jatkamaan normaalia elämäänsä. Pian jäljellä ei ollut kuin se vanha mummo krama kaulassa. Ihmisparka oli edelleen niin kiihtyneessä tilassa, että puhui itsekseen ja heilutti nyrkkiä ilmassa, kunnes voimat loppuivat ja hän istahti alas. Hänen hyvinvointinsa ei kiinnostanut enää ketään sen jälkeen, kun kamerat olivat lähteneet. Vähiten ehkä sitä tilaisuuden masinoijaa.

En tiedä mikä tässä oli teemana, luultavasti joku ihmisoikeuksiin liittyvä epäkohta ja sinänsä hyvinkin tärkeä asia. Mutta tämä tapa organisoida näitä tempauksia on ärsyttävä. Ulkomaalaiset yllyttävät paikalliset riskeeraamaan oman turvallisuutensa ja pysyttelevät itse siellä raukkamaisesti taustajoukoissa valmiina juoksemaan karkuun. Kuten eräässäkin isossa mielenosoituksessa päivää aiemmin National Assemblyn edessä. Paikalliset pusketaan sinne etujoukkoihin ja itse kyyristellään takarivissä. Ja monesti vielä ajetaan viime kädessä vain omaa etua, oman järjestön toiminnan oikeutusta, paikallisisia ihmisiä keppihevosena käyttäen. Ja kun ollaan saatu riittävästi meteliä ja näkyvyttä aikaiseksi ja osa mielenosoittajista pidätetyiksi, onkin hyvä mennä onnittelemaan itseään hyvästä työstä vaikka FCC:lle iltapäivän GT:lle.

Tämä on sitä auttamista?

Obama tulee – olen valmis

Valmis nimittäin näköalapaikalta seuraamaan lähestyvän ASEAN-maiden kokouksen aiheuttamaa liikennekaaosta. Suurin osa pääkaduista suljetaan ja se tulee olemaan mielenkiintoista. Paitsi niille, jotka yrittävät autolla liikkua.

Maanantaina täytyy tiirailla myös taivaalle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Air Force One laskeutuu Kambodzhan maaperälle. Muita tunnettuja kokousvieraita Obaman ohella ovat Putin sekä Kiinan ja Japanin pääministerit.

Lehtitietojen mukaan Obama majoittuu Le Royal –hotelliin (hyvä valinta!), joten Elefanttibaariin ei liene asiaa alkuviikosta. Mielelläni olisin hänellä kyllä siellä tarjonnut onnittelumaljan. Femme Fatalen ottaisin itse.

Arvatenkin Kambodzha tulee paistattelemaan maailman tietoisuudessa muutaman päivän ajan. Siihen luottavat myös lukuisat järjestöt, jotka ovat masinoineet koneistonsa rummuttamaan agendaansa. Luvassa on myös lukuisia mielenosoituksia ja kadunvarsikylttejä, joilla toivotaan maailman huomiota. Jospa minäkin väsäisin kyltin ”Finland, stop discriminating entrepreneurs” ja menisin sitä kadunvarteen heiluttamaan. Pääsisiköhän sillä vaikka CNN:n uutisiin?

Viimeinen vuodatus

Kelan täti ei vaivautunut soittamaan, mutta lähetti sähköpostia. Hänen mukaansa  ”Suomen sosiaaliturvaa sovellettaessa työskentely on aina ensisijainen peruste ja koska olette yrittäjänä eläkevakuutettu ei teihin voida soveltaa Suomen sosiaaliturvaa perheenjäsenenä”.

Ensisijaista sosiaaliturvaa sovellettaessa ei siis ilmeisesti ole se, mikä pitäisi, että olen hakenut sitä perheenjäsenenä, tai se, että olen ilmoittanut työskenteleväni vain satunnaisesti (ja Kelan itse ilmoittaman satunnaisen työn rajojen puitteissa) eikä se, että minulla on selkeästi osoittaa tiiviimmät siteet Suomeen kuin mihinkään niistä maista, joissa olen tässä välillä asustellut. Maista, joihin olen Kelan mukaan pysyvästi muuttanut (asun pysyvästi siis aika monessa paikassa, mutta kuitenkaan en omistusasunnossani Suomessa).

Yrittäjänä en voi olla Kelan kelpuuttama puoliso enkä toisaalta tehdä yrittäjänä töitä ulkomailla, vaikka työni sitä edellyttäisi. Mihin perustuu, että yrittäjä on näin eriarvoinen kuin työntekijä? Tähän en saanut vastausta enkä perusteluja. Vain tiedon, että valitukseni käsitellään tammikuun 9. päivä mennessä ja mikäli päätös pysyy kielteisenä, se siirtyy Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Siihen asti siis tyhjän päällä ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Kehitysyhteistyöntekijä rinnastetaan Kelan määritelmissä diplomaattiin. Herääkin kysymys, että onko todella niin, ettei yhdenkään suomalaisen diplomaatin puoliso ole ulkomailla asuessaan koskaan tehnyt töitä? Ja eikö heistä kukaan ole yrittäjä? Vai eikö Kela uskalla heiltä kysyä?

Minua kaduttaa, että olen rehellisesti ja Kelan esittämän toiveen mukaan avoimesti kertonut ulkomaillaoleskeluaikani ja vähäiset työtuntini. Älkää hyvät ihmiset oma-aloitteisesti antako tällaisia tietoja.

Vuosien pitkän tasapainottelun ja adaptoitumisen jälkeen olen onnistunut rakentamaan itselleni paikan maailmalla liikkuvan puolisona, roolin, jossa on ollut mielekästä olla. Se perustuu pitkälti juuri mahdollisuuteen tehdä edes jonkin verran töitä. Olen luopunut paljosta, myös ammatillisista ambitioista, mutta mielestäni aika onnistuneesti  olen löytänyt oman paikkani, ihan kauheasti valittamatta. Ja tavallaan olen mielestäni kantanut pienen korteni kekoon myös kehitysyhteistyössä – siitä kirjoittamalla. Suurin syntini Kelan mielestä.

Tässä kohtaa en suostu kuulemaan kommenttia ”Helppoahan sinun on”, jonka olen kuullut aina, kun ryhdyn johonkin uuteen. Esimerkiksi ryhtyessäni yrittäjäksi 12 vuotta sitten. Itse asiassa minusta tuntuu, että minut on petetty. Olen tehnyt kaiken kuten pitää, maksanut laskuni, tehnyt ilmoitukseni ja ennen kaikkea työllistänyt itseni ja välillä pari muutakin. Veroja olen tähän mennessä maksanut jo varmasti akateemisen koulutukseni verran ja parin vieraan lapsen lapsilisät, päivähoidot ja koulunkäynnitkin siinä sivussa. Ja olen nauttinut jokaisesta päivästäni yrittäjänä - tähän asti. Olen loukkaantunut siitä, että Suomen järjestelmä kohtelee minua kuin rikollista vieden minulta perusoikeuteni.

Kelan täti, minulle EI riitä syyksi eväämiseksi Suomen sosiaaliturvasta se, että olen yrittäjä.

Suurin murhe Kelan toimistolla oli, miten saavat Kela-korttini sinne. Tulkaapa vaikka hakemaan.

(Seuraavaksi jotain tarinaa taas Kambodzhasta, lupaan...)