Viimeinen vuorokausi Sambiassa

Enpä olisi arvannut, että tämä seikkailu päättyy näin. Jo nyt. Tällaisissa olosuhteissa. Eihän tällaista maailmantilannetta olisi kukaan osannut kuvitella pahimmissa painajaissaan. Siksi en osaa olla kovin surullinen siitä, että moni suunniteltu asia jää täällä nyt kesken. Se on pientä tämän kaiken keskellä. Konemaisesti pakkaamme tavaroita, husband yrittää kontaktoida haastateltaviaan ja pidämme peukkuja, että huomiset lennot lennetään.

Terveysministeriö kertoi äsken kuudesta uudesta tapauksesta. Kaikki liittyvät näihin aiemmin mainitsemiini, jo seurannassa ja karanteenissa oleviin. Yhteismäärä nyt 35. Kaikilla oireet ovat lieviä. Ministeriön edustaja korosti testaamisen merkitystä ja sanoi, että siinä on oltava johdonmukainen. Sattumanvaraisesta testailusta ei ole juuri hyötyä. Kaikki oireilevat tulee testata ja eristää muista. Ihmisiä pyydetään ilmiantamaan oireilevat, jos nämä eivät itse hakeudu hoitoon. Poliisi antoi myös puhelinnumeron, johon voi ilmoittaa baarit ja ravintolat, jotka rikkovat sulkemismääräystä. Enpä voi taas kuin ihailla tätä järjenkäyttöä ja ripeää toimintaa.

Viime yönä teimme online-lähtöselvityksen. Ethiopian perui eilen joitakin reittejään, meidän ei kuulunut vielä niihin. Äsken säikähdin, kun sain tekstiviestillä tiedon muutoksista lennoissa. Lähdemme pari tuntia suunniteltua myöhemmin, koska kone ei käykään Hararessa kuten tarkoitus oli. Nyt toivon, ettei viestejä enää tulisi ja että huomenna tähän aikaan olemme kentällä odottamassa kutsua koneeseen. Eilen lodgestamme lähti mies kotimatkalle Egyptiin, mutta palasikin kentältä takaisin tänne. Hänen Ethiopianin lentonsa oli yksi niistä peruuntuneista.

Kiitos teille kaikille, jotka olette kaiken tämän koronapainajaisen keskellä ehtineet laittaa kuulumisianne ja olleet yhteyksissä. Viestit ja videopuhelut ovat olleet nyt entistä tärkeämpiä. Uskon, että pian ollaan linjoilla kotikaranteenista Laajasalosta käsin.

Lopuksi (toivon niin) vähän elämänviisautta sambialaisittain. Juttelin lauantaina pitkään ostarimme ompelimon omistajamiehen kanssa. Hän sulki nyt liikkeensä toistaiseksi, sanoi ettei halua riskeerata henkilökuntansa terveyttä. Kävimme pitkän keskustelun kaikesta maan ja taivaan välillä ja lopulta päädyimme epidemiaa pohtimaan. Hän totesi, että jos se täällä pääsee kunnolla leviämään, se on melkoinen kuolinisku koko maan taloudelle, erityisesti yrittäjille. Hän arveli, että omakin bisnes voi tässä mennä kokonaan. Moni on jo jäänyt työttömäksi, ilman mitään korvauksia. Mitään back-up -systeemiä ei ole. Hän oli kuitenkin toiveikas, että kaikki tällä tehdyt varotoimet ja annetut määräykset kuitenkin riittäisivät pitämään tilanteen kurissa ja että lämmin aurinkoinen ilmasto omalta osaltaan hidastaisi viruksen leviämistä. Tätä toivon itsekin täydestä sydämestä.

Sanoin hänelle, että maailma kyllä muuttuu tämän jälkeen ja jospa tästä kaikesta ja tehdyistä virheistä opittaisiin jotain. Hän uskoi, että kyllä tästä opitaan paljon, että elämä itse asiassa saattaa tämän jälkeen olla parempaakin kuin nyt. Ihmiset oppivat ottamaan toisensa huomioon ja auttamaan toisiaan aiempaa paremmin. Riippumatta siitä, onko köyhä vai rikas. Olemme kaikki vain ihmisiä, sinä ja minä, hän sanoi katsoen minua syvälle silmiin. Viime kädessä se on ainut asia, mikä merkitsee. Meidän täytyy kohdella toisiamme sen mukaisesti.

Toivon sinulle turvallista paluuta kotiisi. Ja toivon, että vielä tulet takasin Sambiaan. 

Sambian 10. koronapäivä

Olisipa Suomessa saatu samanlainen tiedotustilaisuus epidemian alkuvaiheessa kuin mikä täällä juuri nähtiin televisiossa. Terveysministeriön edustaja kertoi selkokielisesti ja asiantuntevasti tilanteesta ja vastasi kysymyksiin. Ei jakkupukurivistöä jäykkänä ja mykkänä, pykälien numeroita änkyttämässä, vaan avoin meininki ja yleistajuiset vastaukset suoraan asiantuntijalta kaikkiin kysymyksiin.

Meillä tämä tilanne oli helmikuun lopulla. Pakko verrata siihen. Katsoin silloin hallituksemme tiedotustilaisuutta ja savu nousi päästä. Silloin vielä hoettiin, että kausi-influenssaan on verrattavissa eikä kentille mitään toimenpiteitä tarvita. Onneksi älähdin jo silloin ja aloin asiasta puhua. Aika monelle perustelin, miten tilanne eroaa kausi-influenssasta ja miksi. Onneksi niin tein, ei tarvitse olla nyt jälkiviisas.

Terveysministeriö kertoi, että Sambiasta on löytynyt kuusi testein varmistunutta uutta koronatapausta. Kokonaismäärä on nyt 28. Kaikki liittyvät aiempiin tapauksiin ja ovat näille altistuneita. Kaikki ovat myös olleet kotikaranteenissa ja seurannassa. Tartuntaketjut kerrotaan, myös missä kaupungeissa tapaukset ovat. Jokaisen kontaktit ovat karanteenissa ja seurannassa.

Rajoja ei ole suljettu eikä suljeta, maahan saavat tulla niin paikalliset kuin ulkomaalaisetkin. Kaikki menevät kuitenkin kahden viikon pakolliseen karanteeniin, jota valvotaan. Se ei ole suositus. Rikkomisesta rangaistaan.

Tilaisuudessa annettiin hyvin yksityiskohtaisesti käytännön ohjeet ihmisille. Kaikkia kehotettiin pysymään mahdollisuuksien mukaan kotona, pitämään tarkka huoli käsihygieniasta sekä pitämään fyysinen väli toisiin missä tahansa liikkuessa.

Kaikki oireilevat testataan ja eristetään, myös kontaktit. Ihmisten tulee ilmiantaa oireilevat henkilöt, jos nämä eivät tee sitä itse.

Positiivisen testin antaneet pidetään kahdeksan viikkoa karanteenissa, jotta voidaan olla varmoja, etteivät he enää ole viruksen kantajia ja levitä sitä.

Lisäksi kerrottiin selkeästi, mitä kotikaranteeni tarkoittaa, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ohjeet annettiin myös julkisen liikenteen käytön osalta.

Lopuksi vedottiin siihen, että jokaisen on otettava henkilökohtaisesti vastuu omasta käsihygieniastaan ja ympäristöstään, siitä mihin koskee ja mitä tekee. Tämä oli mielestäni yksi tärkeimpiä pointteja, vastuunkanto itsestä ja muista siinä samalla. Nyt ei ole varaa olla itsekäs ja miettiä omaa vapauttaan ja omia tarpeitaan.

Pieni laskutehtävä. Jos tänne saapui kahden viikon sisällä kolme virusta kantanutta tapausta, joista jokainen saatiin kiinni, ja joiden kontakteja ovat nämä 25 muuta, voidaan olla aika tyytyväisiä paikallisten seurantaan. Varsinkin, kun kaikki todella olivat seurannassa ja karanteenissa. Kukaanhan ei tiedä, montako kantajaa tänne todellisuudessa ehti tulla. Tämä kertoo kuitenkin siitä, miten nopeasti virus olisi levinnyt eteenpäin jos kontaktejakin ei olisi otettu seurantaan. On laskettu, että jokainen tartuttaa keskimäärin kaksi uutta henkilöä. Täällä perhepiirissä voi asua aika monta henkeä ja elämä on muutenkin tiivistä, joten luultavasti tuo luku olisi ollut enemmän kuin kaksi. Tapauksia pelkästään näistä kolmesta voisi olla nyt jo vähintään satoja.

Suomeen tuli kuukauden ajan täysin estoitta satoja lentoja, ilman mitään kontrollia. Myös alueilta, joilla epidemia oli täydessä vauhdissa. Tämä jatkui ja jatkui, vaikka tietoa oli. Voi vaan pikaisesti laskea, missä nyt mennään. Meillähän testejä ei kovin paljoa tehdä. Sekin vastoin WHO:n suositusta ja esimerkiksi Etelä-Korean mallia, johon Saksa nyt on menossa.

Sambia on kehitysmaa. Suomi ei. Saapa nähdä tulevaisuudessa.

Perjantain tilanne

Koronapäivät alkavat näkyä täälläkin entistä enemmän. Ravintolat ja baarit ovat nyt kiinni, mutta ruokaa voi tilata. Kaduilla on hiljaista, koska ihmisiä on ohjeistettu välttämään kaikkea turhaa liikkumista. Täällä se näyttää toimivan. "Virus ei liiku, ihmiset liikuttavat sitä. Kun pysyt kotona, virus ei leviä. Näin pysäytämme sen." Tämä on hallituksen ohjeistus ihmisille. Kaupat ovat auki ja hyllyt täynnä tavaraa. Ihmiset pitävät etäisyyttä toisiinsa. Käsiä pestään ahkerasti, taksikuskikin tarjoaa asiakkaalle käsidesiä.

Saimme lodgen omistajalta kirjeen. Paikka pysyy toistaiseksi auki, mutta henkilökuntaa on lomautettu. Jokainen tekee nyt kaksipäiväistä työviikkoa kuuden päivän sijaan. Ero suomalaisiin lomautuksiin on se, ettei täällä juokse mitkään korvaukset. Kahdesta päivästä kahden päivän palkka, muuten palkatonta. Se on karu totuus. Säästötoimiin kuuluu myös, että öisin generaattoria ei käynnistetä, jos sähköt katkeavat. Kuntosali on suljettu tartuntariskin takia. Nämä viimeksi mainitut ovat pieniä murheita.

Kävin eilen suurlähetystössämme päivittämässä tilanteen. Sieltä tuli kysely, onko meillä tarkoitus jäädä vai lähteä ja onko meillä jo lennot. Lähetystössä on enää kaksi henkilöä töissä, muut ovat lähteneet. Selitin, että meidän tilanteemme poikkeaa melkoisesti täällä pysyvämmin asuvien vastaavasta. Meillä ei ole asuntoa täällä, lodge voidaan sulkea, ei myöskään pitkäkestoista oleskelulupaa tai vakuutusta. Vaikka ulkoministeriön antama kotiinkomennus koski lähinnä matkailijoita, emme myöskään ole samassa asemassa kuin ulkomailla pysyvämmin työskentelevät, joille neuvottiin jäämään sinne missä ovat.

Iltapäivällä Ethiopianin toimiston jo sulkeuduttua sain tekstiviestin, jossa kerrottiin että lennoissamme on tapahtunut muutos. Lentotiedoissamme näkyi, että lento Tukholmaan olisi peruttu. Samalla näkyi myös uusi lento, jossa sama lähtöaika. Ei auttanut kuin odottaa aamuun. Soitin heti kun toimisto aukesi. Lentoa ei ole peruttu, minulle kerrottiin. Ainoastaan lentoajan kestossa on pieni muutos. Varmistin vielä, ettei lentoja ole mahdollista aikaistaa. Tämä on ainoa lentomme, madam, oli vastaus.

Tällä tiedolla mennään toistaiseksi. Henkisesti olemme varautuneet myös siihen, ettei lentoa enää lennetä. Meille on tarjottu jo majapaikkakin siltä varalta, että jäämme jumiin ja kodittomiksi. Työt yritetään vielä puristaa kasaan tämän kaiken keskellä. Vaikka toivon, että tässä tilanteessa pääsemme Suomeen, on ikävä tänne takaisin jo kova. Sambia on mennyt ihon alle. Safarin koostaminen tekstiksi on juuri nyt liian tunteisiin menevää, mutta senkin aika vielä tulee.

Tilannepäivitys

Päivä kerrallaan tosiaan mennään. Olemme saaneet Suomen viranomaisilta aika suoraa viestiä, että kotiin heti kun mahdollista. Osa lähetystön väestä jo lähti, monissa muissa Afrikan maissa koko lähetystöjä on käytännössä tyhjennetty. Lisäksi tilanne Sambiassa muuttui tänään. Presidentti Edgar Lungu piti itse tiedotustilaisuuden. Hän kertoi, että maasta on löydetty 12 uutta koronatapausta. Vaikka tieto ei voi olla kenellekään suuri yllätys, se kuitenkin on järkyttänyt monia. Presidentti määräsi ravintolat ja baarit kiinni huomisesta alkaen. Ruokaa voi niistä kuitenkin tilata normaalisti. Rajoja ei suljettu ja kansainväliset lennot saavat lentää, mutta vain Lusakaan.

Soitin KLM:lle, jolla on täällä yhteinen toimisto Kenya Airwaysin kanssa. Kyselin mahdollisuutta aikaistaa lentojamme. Koska toukokuisia lentojamme ei ole vielä peruttu, niitä ei voi siirtää ainakaan aiemmaksi. Lisäksi viimeinen Kenya Airwaysin lento täältä ulos lähti tänään. Vielä eilen näytti, että se reitti säilyy auki.

Soitin sitten Ethiopian Airlinesin toimistoon. Täällä muuten vastataan heti puhelimeen ja hoidetaan asiat kiireettömästi ja huolellisesti. Ethiopian yhä lentää toistaiseksi ja sain tehtyä meille varauksen ensi tiistain lennolle Addis Abeban ja Tukholman kautta. Otimme pikapikaa ulendon alle ja menimme toimistolle maksamaan liput. Onneksi meillä on kolme luottokorttia tällaisia tilanteita varten. Kun maksamme majoituksen ja lennot itse, alkavat luottorajat paukkua jos kaikki maksut tulevat samalle kuukaudelle. Ainoa muu vaihtoehto olisi ollut maksaa käteisellä.

Kerroin huonot uutiset Marjorielle, joka harmitteli lähtöämme, mutta ymmärsi täysin. Hän oli hyvin huolissaan siitä, miten Sambia kestää epidemian jos se tännekin leviää. Koko maassa on kuulemma 17 happilaitetta. Väkiluku on 17 miljoonaa. Siitä voi päätellä, että tehohoitopaikat loppuvat nopeasti kesken. Tilanne on vakava kaikkialla, mutta sydäntä särkee ajatella sambialaisten tilannetta näistä lähtökohdista. Onneksi täällä on toimittu ripeästi ja ihmiset ottavat ohjeistukset tosissaan.

Meillä siis on nyt lennot. Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että vajaa viikko on todella pitkä aika. Jos Ethiopian ei enää ensi viikolla lennä, olemme täällä varmasti pitkään. Tai kuka tietää, voihan olla että toukokuussa taas lennetään. Aina voi olla optimisti.

Uusi kotimme Athens

Toissapäivänä Sambian terveysministeriö piti tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin kolmannesta täällä todetusta koronavirustapauksesta. Kyseessä on Sambiassa asuva mies, joka palasi Pakistanista. On kotikaranteenissa, kuten kaikki maahan rajojen ulkopuolelta lentäen saapuvat. Täällä muistutettiin, että 14 päivän kotikaranteeni perustuu lakiin ja sen noudattamista seurataan soitoin. Kaikkien maahan saapuvien on täytettävä lomake, jossa kysytään mistä on tulossa ja annettava yhteystiedot. Mikäli karanteenia rikkoo, on siitä lainmukaiset seuraukset. Sambia ei vielä kuitenkaan sulkenut rajojaan, vaikka moni sitä toivoo. Tänne lentää vielä satunnaisesti Kenya Airways, Ethiopian Airlines ja South African Airways. Etelä-Afrikka tosin sulki juuri rajansa, joten lennot saattavat siltäkin osin tyrehtyä.

Olen jatkanut Suomen jahkailevan linjan kritisoimista ja sain siitä jo kuraa niskaani Facebookissa, kun kehuin Kreikkaa napakoista toimista ja toivoin Suomen ottavan mallia. Minun on täysin mahdoton käsittää esimerkiksi sitä, että Helsinki-Vantaalle saavuttaessa ei vieläkään ole mitään turvatoimia: ei lämmön mittaamista, ei seurantalomakkeiden täyttöä. Vain kuulutus, että suositellaan kotikaranteenia. Ja joitain julisteita. Satun tietämään, ettei moisesta suosituksesta moni korvaansa lotkauta vaan ajaa esimerkiksi Lappiin mökilleen. Juttelin tästä lodgemme managereiden kanssa ja he olivat kauhuissaan. Kysyivät, eikö teidän maassanne ymmärretä tilanteen vakavuutta?

Kävin tänään hoitamassa puhelin-, pankki- ja kauppa-asioita kolmella eri ostoskeskuksella. Niillä elämä jatkuu suht normaalisti, mutta jokaisen liikkeen edustalla on käsienpesupiste tai käsidesiautomaatti. Hallitus on määrännyt ne pakollisiksi ja henkilökunta valvoo, että jokainen asiakas niitä käyttää. Käsien pesu tarkoittaa sitä, että kädet todella pestään. Ei ole pelkkä suositus. Kädet tuli pestyä itsekin vähintään kymmeneen otteeseen. Pankkeihin otetaan kerrallaan vain kymmenen henkeä sisään. Ihmiset jonottivat nätisti. Yksi nuori nainen yritti minut kiilata, ehkä epähuomiossa, mutta virkailija totesi tiukasti että stop, tuo nainen oli jonossa sinua ennen. Kaupoista löytyy yhä desinfiointiaineita. Yksi liike oli valmistanut sellaista itse metyylialkoholista ja glyserolista. Mitään erityisempää hamstraamista ei ole havaittavissa, tavaraa on hyllyillä normaalisti. Ihmiset pitävät omatoimisesti etäisyyttä toisiinsa, eivät töni eivätkä puske. Osassa kauppoja on kassojen edustalla teipit lattiassa osoittamassa sopivan välin seuraavaan asiakkaaseen. Ravintolat ovat auki, mutta baarien ja yökerhojen aukioloa on rajoitettu kahteen tuntiin illassa. Tästä ilmeisesti lipsutaan. Me olemme tilanneet ruokaa kotiin tai kokanneet itse.

Eilen oli taas muuttopäivä, jonka piti olla vasta tänään. Kerronpa kevennyksenä muuttoprojektimme esimerkkinä afrikkalaisesta neuvottelusta. Varasin jo tammikuusta meille lodgesta tietyn asunnon toiselle rupeamallemme. Sovimme silloin, että aloitamme isommasta kämpästä ja kun niece lähtee kotiin, muutamme tähän valitsemaamme pienempään, nimeltään Much Ado (Shakespearen näytelmien mukaan nimetty kaikki lodgen kämpät), jonka terassi on mukavasti suojassa parkkipaikalta ja katseilta. Varaus siihen oli voimassa tästä päivästä eli tiistaista alkaen. Koska meidän tilanteemme muuttui, palasimme Kafuesta väliaikaisesti toiseen vapaana olleeseen kämppään, Midsummer Night´s Dream. Much Adossa asui tiistaille asti joku muu.

Menin eilen tiedustelemaan aikataulua managerilta. Työvuorossa ei ollutkaan nyt Marjorie, jonka kanssa varaus oli sovittu, vaan toinen managerimme, Linda. Hänen silmänsä levisivät pyöreiksi, kun kysyin mihin aikaan voimme huomenna muuttaa Much Adoon. Huomenna?, hän kysyi hämmentyneenä. Hän kertoi luvanneensa asunnossa parhaillaan asuvalle miehelle, että tämä saa asua siinä niin pitkään kuin haluaa. Miehen lennot oli kuulemma peruttu eikä hän halua vaihtaa asuntoa. On kovin hankala tyyppikin kuulemma. Mitenkäs meidän varauksemme, jonka teimme jo tammikuussa?, kyselin. Oi ei, teitte jo tammikuussa, hmm... Sanoin, että voin jo nyt kertoa, ettei husband ole tyytyväinen kun kuulee tästä. Linda alkoi selvästi huolestua. Juttelen pomon kanssa mitä tehdä tässä tilanteessa, hän totesi.

Kuten arvelin, husband ei ollut ollenkaan tyytyväinen tästä kuullessaan. Koska hän tekee nyt töitä pelkästään kotoa käsin, hän haluaa rauhallisen asunnon eikä terassia parkkipaikalle. Pohdiskelin vaihtoehtoja ja keksin sitten, että vastapäisessä rivissä oleva asunto nimeltään Athens vapautui juuri ja se on todella rauhallinen, tosin kalliimpi kuin varaamamme. Menin uudestaan huolestuneen näköisen Lindan luo ja sanoin iloisesti, että minulla on ratkaisu tähän tilanteeseen. Onko?, hän kysyi ilahtuneena. Ehdotin, että muuttaisimme juuri vapautuneeseen Athens-asuntoon, joka on yhtä rauhallinen kuin se, jonka olimme valinneet. Tällöin hankalalle asukkaalle ei tarvitse kertoa koko päällekkäisbuukkauksesta. Mutta, toivomme tietysti saavamme asunnon samaan hintaan kuin se, joka meille oli varattu. Tämä on hyvä ratkaisu, Linda totesi. Mutta hinnan osalta hänen täytyy kuitenkin jutella pomonsa kanssa.

Meni puolisen tuntia ja Linda tuli ovellemme. Hän välitti pomonsa viestin ja sanoi, että koska te olette niin pitkään tukeneet lodgeamme asumalla meillä, siitä kiitoksena hyväksymme ehdotuksenne ja saatte kalliimman asunnon halvemman hinnalla koko ajaksi.

Terveiset siis kotoisasta Ateenasta, johon asettauduimme eilen. Saapa nähdä kuinka pitkäksi aikaa. Seuraamme tilannetta päivittäin. Toistaiseksi täällä kaikki hyvin.

Safarikuulumiset seuraavaksi...

Niece kotona ja me Kafuessa

Tehän ette ole Italiasta tai Ranskasta, ettehän? Näin tervehti meitä varovainen hymy kasvoillaan seurue Ila Lodgessa Kafuessa. Sitten helpottunut naurahdus, ollaankin kaikki asukkaat sitten Lusakasta. Samoin pian meidän jälkeemme saapunut pariskunta. Lodge ei ole edes puolillaan, turisteja ei ole. Toivottavasti Sambia sulkee pian rajat, sanoi Lusakassa pitkään asunut mies jokisafarillamme. Täällä osataan varautua kulkutauteihin. Toissa vuonna oli paha koleraepidemia, nehän ovat täällä lähes vuosittainen vitsaus. Tuolloin päätettiin, että kaikki ostoskeskukset tehopestään aina kuun viimeinen viikonloppu. Ihmiset todella ymmärtävät, kun käsketään huolehtimaan käsienpesusta ja pitämään etäisyyttä. Sambian ainoat koronatapaukset, paikallinen Ranskassa lomaillut pariskunta, on kotikaranteenissa. Menivät sinne suoraan lennoltaan ja kaikki altistuneet ovat seurannassa myös. Toistaiseksi tilanne on rauhallinen ja ihmiset luottavaisia. Tosin täällä on ollut jo kuukauden päivät parempi yleinen valmistautuminen kuin monessa muussa maassa tällä hetkellä. Jopa taksikuskit jakavat asiakkailleen käsidesiä ja taidegalleriassa vahti ohjasi ensin käsienpesulle. Ravintoloissa ja kaupoissa on käsienpesupiste tai henkilö, joka annostelee desinfiointiaineen suoraan asiakkaiden kämmenille.

Torstai-aamuna saimme Turkish Airlinesilta soiton, että niecen tiistaille kaavailtu paluulento on peruttu. Pystyivät tarjoamaan enää perjantaina aamuyöstä lähtenyttä lentoa ja melko napakasti suosittelevat ottamaan sen. Tai perumaan koko paluulennon. Olimme asennoituneet siihen, että tilanne elää nyt päivittäin. Leppoinen aamupala pihalla muuttui pikapalaveriksi ja yhteistuumin totesimme kaikki kolme, että kotiinpaluu aikaistuu. Vaikka harmitti, että pitkään odotettu safari jää tekemättä suunnitellussa kokoonpanossa, oli päätös silti aika helppo. Safarille vielä ehtii. Täältä on loppumassa kaikki lennot ulos ja jos rajat menevät kiinni, voidaan olla täällä jumissa pitkäänkin.

Me päätimme ottaa yhtäkkiä viimeiseksi yhteiseksi päivästä muodostuneesta torstaista kaiken irti. Teimme kävelyn tuliaisostoksille, ajelimme lounaalle Sugar Bushin farmille luonnonrauhaan ja söimme illalla mozambikilaisia mustekalarenkaita Roan and Sable -ravintolassa. Illalla pihalla skoolasimme Wild Africat, kuuntelimme Toton African tähtitaivaan alla ja kertasimme viikon tapahtumat. Paljon ehdimme yhdessä nähdä ja kokea. Jano jäi tehdä paljon lisää yhdessä. Kiitos niece unohtumattomasta viikosta! Meidän yhteiset reissumme eivät jääneet tähän.

Kun tulin saattoreissulta kentältä aamuyöstä ja katsoin flightradarista, että kone todella nousi, otin tunnin unet. Sitten alkoi pakkaaminen, sillä muutimme pienempään asuntoon. Samalla pakkasimme pikapikaa safarikamppeet. Lähdimme kohti Kafueta jo samana aamuna. Päässä surisi ja koko reissu arvelutti kaiken koronakohun keskellä, mutta kun pääsimme ulos Lusakasta ja katselin vehreää maalaismaisemaa auton ikkunasta, tiesin, että myös Kafueen lähtö oli oikea ratkaisu. Perillä odotti paratiisimainen rauha Kafuejoen äärellä, jossa nyt nökötämme bungalowimme terassilla. Kaksi norsua tepastelee vastarannalla ja linnut huutelevat puissa. 

Takana on jo auringonlaskun jokiristeily ja safariajelu, jolle lähdimme jo ennen auringonnousua. Sydän pullollaan ihania eläintapaamisia, kuten leijonaperhe syömässä puku-antilooppia aamuvarhaisella ihan vieressämme, röhkivät virtahevot jokirannassa, pullukka krokotiili rantatöyräällä, elefanttilauma poikasineen aterioimassa tienvarressa ja öinen servaalikissa, jonka vihdoin näin. Puskakahvit eläinten juomalammella keskellä kansallispuistoa ja kotona bungalowin pihassa odottanut vihreä mamba. Näistä kaikista lisää myöhemmin kuvien kera.

Luin juuri uutisen, että malarialääkkeenä käytettävän hydroksiklorokiinin on todettu toimivan koronaviruksen hoidossa. Me napsimme sitä parhaillaan. Voimia ja energiaa täältä kaikille poikkeuksellisiin oloihin.

Kun maailma mullistui

Eletään todella erikoisia aikoja ja viikossa on tapahtunut paljon. Eipä ole moista koettu niiden vuosien aikana, joina ollaan maailmalla asuttu. Tiiviisti seuraamme tilannetta Suomessa ja maailmalla. Vessapaperijutut naurattavat vaikkei ehkä pitäisi, mutta huumoriakin tilanteessa varmasti tarvitaan. Melkoista poukkoilua on ollut päättäjien meininki, mutta nyt ilmeisesti otetaan kovat konstit käyttöön kun Suomen hallitus kohta kertoo, mitä valmiuslait käytännössä merkitsevät. Suomi sulkee rajat, mutta suomalaiset saavat palata kotiin – mikäli jollain konstilla sinne pääsevät. Riskinä on näin kaukaa tultaessa, että jää jumiin matkan varrelle kun Schengen-maiden rajat suljetaan. Eli toistaiseksi parempi pysyä täällä ja seurata tilannetta. Juuri nyt kaikki lennot ovat myös tupaten täynnä.

Sambian terveysministeriö julkaisi tänään oman tilannepäivityksensä koronaviruksen osalta. Maassa ei ole virallisesti vielä yhtään tapausta. Naapurimaissa tapauksia on löytynyt Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Tansaniasta. Yksittäisistä tapauksista puhutaan toistaiseksi. Etelä-Afrikassa tapauksia on kymmeniä. Täällä oli varauduttu tilanteeseen jo helmikuun alussa, kun lähdimme Suomessa käymään. Jo tuolloin lentokentät oli varustettu käsidesiautomaateilla, virkailijoilla oli maskit ja maahantulijat kävelivät lämpökameran editse. Samaan aikaan Suomen pääministeri totesi tiedotustilanteessa vastaavista toimenpiteistä, että jätetään moiset spektaakkelit muille maille. Tekisi mieli käyttää hänen omia sanojaan ja todeta: ”Eikö teitä hävetä?”.

Täkäläinen terveysministeriö antoi tänään ohjeet COVID-19:n osalta seuraavasti. Vaikkei tapauksia vielä ole ainakaan diagnosoitu, kaikki koulut ja yliopistot suljetaan perjantaista alkaen. Ihmisiä kehotetaan huolehtimaan käsihygieniastaan ja suojaamaan hihalla yskiminen ja aivastelu ja pitämään etäisyyttä. Kaikkien kauppojen ja ravintoloiden edustalla on ollut jo reilun viikon verran käsienpesupisteet. Hallitus velvoitti sellaiset laittamaan. Se helpottaa käytännössä käsihygieniasta huolehtimista. Desinfiointiaineita löytyy vielä kaupan hyllyltä – vessapaperiakin. Kaupat ja ravintolat pidetään auki, pankkitoiminta samoin. Kahden viikon kotikaranteeniin joutuvat  vain riskimaiksi luokitelluista maista palaavat henkilöt. Suomea ei vielä, ihme kyllä, riskimaaksi lasketa. Sieltä palasi tänään eräs tuttumme, johon pidämme kuitenkin yhteyttä vain puhelimitse. Mitään matkustuskieltoja ei täällä ole, mutta suuret tilaisuudet ja joukkotapaamiset on kielletty. Täällä asuvat ulkomaalaiset ovat yksimielisesti todenneet pysyvänsä nyt täällä.

Mekään emme ole toistaiseksi lähdössä täältä mihinkään. Näin sovittiin myös projektin toteuttajan kanssa. Ennen UM:n suositusta olla matkustamatta tänne ehti saapua vierailijamme, niece, jonka lentojen osalta tietysti seuraamme päivittäin vaihtuvaa tilannetta. Africa experience sai vähän lisämaustetta, mutta toistaiseksi olemme viettäneet antoisia päiviä sambialaisesta elämästä ja ystävällisyydestä nauttien. Kävimme tervehtimässä Lilayin elefantit ja Lusakaa on koluttu kävellen ja ulendo-taksilla. Syöty paljon hedelmiä, käyty kuntosalilla ja uimassa, kierretty kissakierrosta, seurattu gekkojen kiipeilyä ja kuunneltu linnunlaulua. Mietitty, mikseivät suomalaiset laula metrossa kuten täällä paikallisbusseissa.

Tänään totesimme lodgen vahdille ja managerille, että kotimaa sulkee rajat joten meistä taitaa tulla nyt sambialaisia. Hienoa, lämpimästi tervetuloa ja jääkää vain tänne, he vastasivat. Minä opetan sinulle miten valmistetaan nshimaa (täkäläinen kansallisruoka), totesi rouva managerimme. Ei mitään huolta asunnon varauksen osalta, hän sanoi myös. Saatte olla siinä niin kauan kuin haluatte.

Lusakassa siis kaikki yhä hyvin, mutta nyt eletään tietysti päivä kerrallaan. Mikäli on syytä lähteä, lähdemme. Meillähän on täällä suurlähetystö, joka tarvittaessa meitä ohjeistaa ja varmasti suojeleekin. Pidämme yhteyttä tuttuihin ja some on aktiivinen täälläkin.

Voimia sinne Suomeen, missä tilanne on nyt poikkeuksellinen ja kaikkien arki myllerryksessä. Pidetään huolta toisistamme ja ollaan varovaisia, mutta kuitenkin positiivisin mielin. Näin mekin kolme täällä kimppakämpässämme.

Havaintoja paluun jälkeen

Arki on taas käynnistynyt Lusakassa. Maanantai olikin täällä yllättäen pyhäpäivä, koska naistenpäivä sattui sunnuntaille. Ihmettelin kovin hiljaisia kissakatuja kävelylläni ja ymmärsin vasta sitten, että sambialaiset viettivät vapaapäivää. Ilma oli kävelylle mitä ihanin: sininen taivas, raikas tuuli ja lämpötila noin 25 astetta. Linnut laulavat entistä innokkaammin, tulppaanipuut vielä sinnittelevät kukassa.

Aurinko nousee kuudelta ja laskee puoli seitsemältä. Päivä on siten vielä tunnin pidempi kuin Helsingissä, missä valon määrä onneksi nyt lisääntyy vauhdilla. Avocadosesonki tuntuu täällä ilokseni jatkuvan. Vesimeloneja ja ananaksia taitaa saada ympäri vuoden. Mangoja ei valitettavasti enää näy katumyyjien valikoimissa. Tänään tiistaina on lähitoripäivä ja pääsen tekemään tarkemman katsauksen sesongin valikoimiin.

Valtava tulppaanipuu ja toinen, hapsukukkiin puhjennut puu, jota en tunnista.

Täälläkin huoli koronaviruksesta heittää varjonsa arjen ylle, vaikkei yhtään tapausta maasta ole vielä löydetty. Lähin on Etelä-Afrikasta, sielläkin vain toistaiseksi yksi. Varauduttu täällä on kyllä resursseihin nähden hyvin, erityisesti lentokentällä. Saavuttaessa kaikilta mitataan kuume ja matkustajat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään muun muassa mistä on alunperin tulossa, millä paikalla koneessa istui ja yhteystiedot, joista tavoittaa. Sama käytäntö oli Aasian maissa kun asuimme siellä lintu- ja sikainfluenssojen sekä SARSin aikoina. Voi vain toivoa, että niistä kokemuksista on opittu.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomessa suhtautuminen on ollut liian lepsua ja höveliä. Sama asenne, joka oli saksalaisnaisella tänne saapuessamme:” Ihan älytöntä tällaiset testit ja paperit, ei virus ole terveelle nuorelle vaarallinen.” Tämä itsekäs suhtautuminen tuntuu olevan vallalla liian monella. Nyt olisi syytä kantaa vastuuta myös muista. Tätä eivät tehneet ne suomalaisopettajat, jotka altistivat koululuokalliset virukselle omaa ajattelemattomuuttaan. Ihan hullulta tuntuu myös se, että Ryanair yhä lentää suoraan Italiasta Suomeen.

Järjenkäyttö ei mielestäni ole hysterian lietsomista. Ei myöskään asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Ihmiset haluavat tietoa, ei hyssyttelyä. Nostan hattua ylilääkäri Harri Tohmolle (IS 9.3.), joka uskalsi tuoda oman näkemyksensä julki ja arvostella suomalaisten poliitikkojen ja päättäjien tilannetajua.

Suomalaiset voivat syystä luottaa hoitovalmiuteen. Hoito vielä on ilmaista. Sambiassa valmius on ihan toista luokkaa ja riskiryhmään kuuluu vanhusten ja perussairaiden lisäksi myös yli kymmenen prosenttia aikuisväestöstä, HIV-positiiviset.  Lääkityksestä huolimatta heillä on alentunut sietokyky ja tartunta voi olla kohtalokas.

Uskon, että Suomessa ja muuallakin kaikki vilpittömästi yrittävät parhaansa, jotta koronavirus saadaan pian kuriin. Yritetään kuitenkin pitää huoli myös toisistamme, ei vain itsestämme.

Nyt torille ihanien tuoreiden antimien ja hymyilevien ihmisten äärelle. Lusakassa kaikki hyvin.

Talviunilta herätty

Palasimme Sambiaan toissayönä. Helmikuinen Helsinki hirvitti etukäteen, mutta yllättikin varsin positiivisesti. Lapsuuteni unelma toteutui tänä vuonna, talvi jätti tulematta kokonaan. Puoli vuotta kestävä marraskuu ei tietysti ole herkkua sekään, mutta itse ottaisin mieluummin jopa sen kuin lunta ja pakkasta.

Lusakassa odotti taas kodikas kesäinen vihreys ja linnunlaulu. Matkalla ihailin auringonlaskua Khartumin yllä, missä valkoinen ja sininen Niili kohtaavat. Auringon viime säteissä välkehtivä Niili kiemurteli alla käärmeen lailla. Päiväntasaaja ylitettiin jo pimentyneessä Afrikan yössä.

Lodgessa meidät otettiin vastaan avosylin kera lämpimin tervehdyksin ja halauksin. Good to have you back, kaikki toivottelivat. Ostarillakin vastaanotto oli iloinen ja jopa alkon myyjä vilkutti tiskiltään ja huusi welcome back! Ihan aidosti tuli tunne, että on tervetullut takaisin. Ja se oli mukava tunne.

Itse asiassa emme majoittuneet vanhaan asuntoomme, vaan suurempaan päätyasuntoon nimeltään Verona. Syy tälle selviää myöhemmin. Asettuminen sujui helposti ja tänään haimme tavaratalosta täydennystä kaappeihin. Nyt koti alkaa olla taas varusteltu ja toinen osa elämää Lusakassa voi käynnistyä.

Verona. Terassi vaihtui suojaisaksi pihaksi.

Lähtöaamun Hesarinkin pääsi lukemaan ulos.