Hyvää Joulua!

Joulukuinen Helsinki otti meidät vastaan leutona ja lumettomana, meri avoimena, nurmi vihertäen ja aurinko taivaanrannassa pilkottaen. Juuri sellaisena kuin toivoin.

Matkan jäljet alkavat haihtua ja koti koristautuu jouluun. Oma siirtyminen Aasiasta Pohjolaan on hyvällä mallilla. Aamun sarastus, kuppi kahvia ja aamu-tv, jossa pääuutisina "Pelialalla työvoimapula" ja "Lihavuusleikkauksia alaikäsille tehty vasta muutamia". Kovin ovat ongelmat erilaisia täällä päin maailmaa kun kehitysmaassa on taas asustanut.

Toivotan kaikille lämmintä ja tunnelmallista joulun aikaa!

Vientiane valmistautuu jouluun

Kuten mekin, viimeistä viikonloppua viedään. Tuon ikivihreän, karisemattoman ja allergiaystävällisen joulukuusen rakentamiseen löytyisi varmasti talkoohenkisiä Suomestakin?

 

Katugallup

Lukioikäiset tyttö ja poika pysäyttivät minut kadulla. Tyttö kertoi, että he tekevät oppilastyönä ulkomaalaisten haastatteluja ja kysyi, voisivatko he haastatella minua. No miksei, sanoin aika yllättyneenä. Harvoin täällä kukaan kadulla kontaktia ottaa. Tyttö vetäytyi taemmas ja alkoi kuvata kännykällään ja poika tuli reippaasti viereeni ja aloitti tenttaamisen, melkoisen vaikeasti ymmärrettävällä englannilla. Mikä on nimesi? Mistä olet kotoisin? Kauanko olet ollut Laosissa? Oletko käynyt katsomassa monumentteja, kuten Patuxaita? Millaisesta ruuasta pidät? Pidätkö laoruuasta? Mitä urheilulajeja harrastat? (tässä välissä pettymys kun en pelannut jalkapalloa). Onko sinulla siskoja tai veljiä? Onko sinulla jotain kysyttävää meiltä? Ja lopuksi, (hän otti selvästi harjoitellun ilmeen ja asennon ja jatkoi), minkä arvosanan annat minun englanninkielentaidostani asteikolla 1-10?

En selvästikään kuulunut siihen kohderyhmään, jonka vastauksia nuoret olisivat tarvinneet. Olin ollut ihan liian monta kertaa Laosissa, tiesin monumentit, pidän tulisesta ruuasta enkä pelaa sitä jalkapalloa. Ja englannin arvosanaksi annoin armosta 8, koska en halunnut nolata poikaa. Voin vain kuvitella, että luokkakaverit nauravat nauhoituksen nähdessään että miten te tuollaista tätiä haastattelitte! 

Lehdessä oli artikkeli Laosin turismista. Maassa vieraili viime vuonna 3,3 miljoonaa turistia, joista 2,8 miljoonaa tuli naapurimaista. Nämä viipyivät Laosissa keskimäärin vain vuorokauden ja käyttivät täällä ollessaan vaivaiset 20 US dollaria (noin 15 euroa). Artikkelissa todettiinkin, että maahan pitäisi saada enemmän maksavia turisteja. Jospas Thaimaassa ravaava porukka vähitellen kyllästyy massaturismin lieveilmiöihin ja poliittisiin levottomuuksiin ja suuntaakin tänne mukavaan naapuriin. Suosittelen.

 Maisema matkalta Ang Nam Ngum -järvelle.

Nelson Mandelan muistolle

Maailma menetti tänään suuren miehen.

Siivetönnä en voi lentää...

 ...vanki olen maan? (kuvan perhonen lensi ja niin aion minäkin, en luovu siivistäni)

Joulukuu alkoi melko latteissa tunnelmissa, kun Kelan päätöksestä tekemästäni valituksesta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan tuli kielteinen päätös. Vuoden (!) asiaa käsiteltyään lautakunta käytännössä copy-paste -menetelmällä lähetti Kelan tekstin minulle takaisin. Olivat siihen myös kopioineet valitukseni pointit ja kysymykseni, niihin kuitenkaan vastaamatta. Viranomaiset ovat nyt päättäneet, että minulla on kiinteämmät siteet ”ulkomaille” kuin Suomeen. Omistusasunnolla ja perhesuhteilla ei ole heille merkitystä (eivät ilmeisesti välitä Suomen lainsäädännöstä). Täytyy kysäistä mihin tiettyyn maahan minulla ne kiinteät suhteet mahtavat olla, jotta voin hakea sieltä kansalaisuutta. Jospa löytyisi maa, jolle verorahani kelpaisivat. En ole hakenut mitään tukia enkä korvauksia, ainoastaan lupaa saada tehdä töitä ja maksaa verot Suomeen. Se ei käy, minut pakotetaan väkisinkin toimettomaksi. Sitten kelpaan Suomen viranomaisille. Ja tämä erikoiskohtelu pelkästään sen vuoksi että olen a) yrittäjä ja b) puoliso. Jompaan kumpaan statukseen pitäisi tehdä muutos.

En aio vieläkään tähän suostua ja jatkan valitusteitse niin pitkälle kuin tarvitsee. Itsenäisyyspäivän viettoon ei kyllä motivaatiota taida löytyä.

Täällä vietettiin eilen Laosin kansallispäivää (varsinainen itsenäisyyspäivä ja Laosin vapautuspäivä ovat vielä erikseen). Lähdimme neljän hengen seurueella  Ang Nam Ngumin tekojärvelle reilun 100 kilometrin päähän Vientianesta pohjoiseen. 1970-luvulla rakennetun vesivoimalan ja padon takia mudostunut uusi järvi (kooltaan 250 neliökilometriä) on täyttynyt kokonaan vasta 90-luvulla. Veden alle jääneet kylät siirrettiin uusille alueille ja aiemmin vuoristokylissä asuneista ja eläneistä ihmisistä on tullut nyt järvenranta-asujia ja kalastajia. 

Majapaikkamme, ranskalaisten pitämä pieni Blue Lagoon Resort. Rento tunnelma ja palvelu.

Kylän lapsia rannalla. Äiti peseytymässä taustalla.

 Kalatorin antimia. 

Biologit eivät voineet vastustaa piipahdusta kaatopaikalla.

Aamuherätys kello 7 kalastajien veneiden kovaan pärinään ja kylästä kantautuvaan poppimusiikkiin.

Veneretki järvelle, lintujakin nähtiin.

Terveisiä Kelaan, voin minä jäädä tännekin. Pitäkää räntäsateenne.