Toshkentdan salomlar

On se aika vuodesta, kun Tashkentin puistoissa olisi hyvä olla kypärä päässä. Tammenterhoja kopsahtelee alas niin että ropina vain käy. En muista koskaan nähneeni puistoissa oravia. Niille olisi kyllä apajat.

Kesä ei ole vielä päättynyt – kaukana siitä. Lämpötila nousee vielä päivisin reilusti 30 asteen paremmalle puolelle ja vähäinen tuulenvire puhaltaa rutikuivaa aavikkoilmaa päin kasvoja kuin hiustenkuivaaja. Suomen kesä ei valmistanut tähän, mutta en valita.

Uzbekistanin visiitti on tällä kertaa lyhyt ja pian jo tehty. Kun saavuimme maanantaina aamuyöstä, katukuvassa pistivät silmään lukuisat julisteet. Uzbekistan juhlii tänä vuonna 35-vuotista itsenäisyyttään.

Julisteen tekstin vapaa käännös: ”Hyvää itsenäisyyspäivää! Yhtenä kotimaana ja yhtenä kansana luomme uutta elämää ja uutta tulevaisuutta!”

Uzbekistan itsenäistyi Neuvostoliitosta 1. syyskuuta vuonna 1991, mutta maan historia ulottuu tietenkin huomattavan paljon pidemmälle, tuhansien vuosien taakse Silkkitien kaupunkeihin ja kauppareitteihin.

Tashkentin ydinkeskustassa ei neuvostoaikaa juurikaan enää aisti. Kaupunki modernisoituu käsittämätöntä vauhtia. Autokanta on pääasiassa sähköistynyt, linja-autoja myöten. Vanhat Ladat ovat tyystin hävinneet. Pankkikortti käy joka paikassa ja suurin osa informaatiosta on QR-koodien takana. Metroasemien kassat ovat kadonneet, metrolippu on ostettava automaatista. Lähes kaikki kyltit ovat uzbekiksi tai englanniksi, venäjän kieli alkaa olla siivottu pois. Tietysti sitä vielä puhutaan, vaikka panostus uzbekin kieleen on vahva. Myös englannin kielen asema on vahvistunut nopeasti ja Tashkentissa se kuuluu jo katukuvaan. Sitä kuulee kahviloissa ja hotelleissa, ja nuoret käyttävät sitä luontevasti netissä ja sosiaalisessa mediassa.

Tashkentin uutta siluettia.

Ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin Chorsu basaariin palatakseen entiseen aikaan, tai ehkä paremminkin todellisuuteen. Nuoret kaupunkilaiset elävät täysin uutta aikaa verrattuna vanhempaan väkeen. Kun nuoriso viettää aikaansa Tashkentin moderneissa ostokeskuksissa, kaupankäynti Chorsussa sujuu vielä hyvin perinteiseen tapaan. Sieltä käydään yhä ostamassa hedelmät, vihannekset, mausteet, lihat, leivät, munat sekä jalkineet, alusvaatteet, perinteiset asut ja huivit. Saapa nähdä kuinka kauan. 

Kaupunki tuli taas päivitettyä ja matka jatkuu huomenna kohti Istanbulia. Chorsun tunnelmien myötä alan siirtyä jo ajatuksissani kohti Bosporinsalmea.