Seitsemäs joulu Phnom Penhissä (osa II)

Kun marras-joulukuussa tuuli alkaa puhaltaa pohjoisesta, kaikki sairastuvat. Mekään emme välttyneet täällä kiertävältä sitkeältä taudilta, joka iskee kurkkuun, tekee päänsäryn ja vie voimat. Vieläkin kähistään ja yskitään. Olen melko varma että kyseessä on virus, vaikka SOS-klinikka kuulemma tarjoaakin hoidoksi antibiootteja ilman minkäälaisia testauksia.

Joulunpyhät vietettiin siten hyvin rauhallisesti kotona, jouluherkkujen ja kirjojen parissa, kynttilöitä poltellen. Seitsemäs joulu täällä, siihen tulokseen päädyimme laskelmissamme. Joulupöydän antimista mainittakoon erityisesti Comme á la Maisonin graavattu red snapper, joka oli todella herkullista. Samoin chiliset sardiinit, paahdetulla reissumiehellä (kiitos Tini). Irina-ravintolan kylmäsavulohi ja suolakurkut maistuivat nekin.

Pohjoisesta on nyt tosiaan puhaltanut raikkaasti jo viikon verran, mutta lämpötilat eivät ole vielä merkittävästi laskeneet. Aamuisin kyllä huomaa eron, kun parvekkeella on vain 25 astetta ja lattialaatat viileät. Normaalisti laatat ovat jo aamusta niin polttavan kuumat, että niillä voisi varmaankin paistaa kananmunat aamiaispöytään. Kylmempää on kuitenkin luvassa, eritoten maan pohjoisosiin. Sinne ennustetaan vuodenvaihteessa jopa 16-18 asteen lukemia. Pääministeri on varoittanut kaikkia maassa tästä säätyypin muutoksesta. Hän lähetti sotilaille kymmeniä tuhansia talvitakkeja ja muistutti, Venäjällä ja Ukrainalla tapahtuneisiin paleltumisiin viitaten, että erityisesti vanhusten ja lasten osalta on syytä olla huolissaan. Hieman kylmempää siellä tosin, joitakin kymmeniä asteita.

Meille pääkaupunkiin on alimmillaan luvattu 21 astetta öisin, joten ehkä pärjäämme – ilman toppatakkiakin. Päivälukemat kun nousevat sinne tuttuihin liki 35 asteeseen silti.

Bloggerin ylläpito on ilmeisesti joululomalla, sillä olen saanut viestejä, ettei blogiin pääse kommentoimaan. Harmillista. Toivottavasti tilanne korjautuu pian. Piia, Punainen Resonoiva Taivaanvaeltaja, laitan horoskooppia tulemaan.

Seitsemäs joulu Phnom Penhissä (osa I)

Happy Merry Christmas

Uuden aikakauden alussa

Maya-kalenterin 25800-vuotinen sykli sai loppunsa ja tänään alkoi uusi aika. Maailma ei loppunut ainakaan vielä täällä Kambodzhassa. Aamu valkeni aurinkoisena, porat pörisevät, vasarat kilkuttavat, pääskyt lentelevät. Normiaamu Phnom Penhissä siis. Televisiossa haastateltu Maya-kulttuurin asiantuntija totesi, että kalenterin päättyminen ei tarkoittanutkaan maailmanloppua, vaan nimenomaan uuden aikakauden alkua. Millaisen?

Astrologini puhuu teemaan liittyen kosmisesta uudistumisesta, jota käymme kaikki parhaillaan läpi tietämättöminä, mitä se tarkoittaa. Tästä ovat hänen mukaansa osoituksena ”tavallisesta poikkeavat tuntemukset, valtava väsymys, oudot ja kivuliaat tuntemukset aamulla herätessä, herkistyneet henkiset kyvyt”. Husbandilla oli aamulla kurkku kipeä, lienee sitten tätä uudistumista. Itselläni on nämä henkiset aistimukset säädetty muutenkin vähän turhan herkille, joten en ole ainakaan vielä huomannut mitään normaalista poikkeavaa. Mutta jotain erityisen voimakasta ja latautunutta tässä perjantaiaamussa kyllä on.

Uusi aika siirtyy vauhdilla kohti länttä, ottakaa se avoimin mielin vastaan. Astrologini mukaan se tuo henkisiä lahjakkuuksia ja kykyjä, joita me kaikki voimme viedä eteenpäin käytännön elämässä.

Khmerit ovat sen sijaan ennustaneet husbandille varsin onnekasta vuotta. Hän onnistui ostamaan laatikollisen Angkor-olutta, joka sisälsi uskomattoman monta voitto-korkillista tölkkiä. Angkor Beerillä oli kampanja, jossa osaan korkkeja oli merkitty kirjain, jolla voittaa joko ilmaisen oluen tai rahaa. Husband sai lukuisten pienten voittojen lisäksi jackpotin eli kirjaimen A, jolla voitti 200 000 rieliä (50 USD). Paikalliset kollegat ovat aivan innoissaan ja yksi miehistä jo viestitteli minullekin, että tämä voitto lupaa husbandille onnea myös tulevana vuotena.

Voittotölkki kuvassa. Mahtoi maistua sisältö erityisen hyvältä.

Jännityksellä odotan iltaa,sillä luvassa on varsin apokalyptistä menoa. Kuuluisa Cambodian Space Project heittää keikan jokirannassa maailmanlopun teemalla. Pukeutumiskoodia ”dress Barberella style” en ajatellut kuitenkaan noudattaa.

The End of The World Party with Cambodian Space Project

Oma Maya-horoskooppini: Sininen Lunaarinen Yö, Runsauden voima: määrätietoinen, järjestelmällinen, looginen perinteitä kunnioittava unennäkijä. (ainakin tuon unennäkijän osalta allekirjoitan). Onko joku, joka ei vielä tiedä Maya-horoskooppimerkkiään?

Vahvaa tulkintaa

Joskus harvoin käy niin, että musiikki menee suoraan verenkiertoon, hermoihin, elimiin, aivoihin, valtaa ne kuin viruspataljoona, joka alistaa elimistön valtaansa. Toisin kuin virukset, musiikki voi tuottaa yhtäaikaisesti suurta kipua ja vähintään yhtä suurta nautintoa. Iho nousee kananlihalle ja sydän hakkaa rumpujen rytmissä, jalat eivät pysy paikoillaan. 

Eilinen hollantilaisen Jimi Hendrix Tribute-bändin ylimääräinen keikka oli tällainen elämys. Kaksiviikkoisen Kambodzhan kiertueensa päätteeksi bändin keulahahmo Niki Buzz tiivisti täällä ensivisiitillään näkemänsä ja kokemansa omistamalla viimeisen kappaleen kaikille niille kambodzhalaisille, jotka ovat eläneet läpi punakhmerien hirmuvallan ja sitä seuranneen sisällissodan. ”Let this bring you peace and heal your souls.” Bändin kundien omien sanojen mukaan tässä kappaleessa  Jimin kitara huutaa, ampuu luoteja ja pudottaa pommeja, mutta tarjoaa samalla kauneimman musiikillisen kokemuksen, mitä koskaan voi toivoa.  Heidän oma loistava tulkintansa nosti kyyneleet silmiin. Kappale oli luonnollisesti Machine Gun (Band of Gypsies), joka olisi itsessään jo oman tarinan arvoinen.

Kiitos Niki, Winston ja Martin uskomattoman upeista Phnom Penhin keikoista ja tervetuloa takaisin!

 Huom. kaikki musiikin ystävät. Niki vihjaili, että saattaa esiintyä Helsingissä kevään aikana. Sitä keikkaa ei saa jättää väliin. 

Tämä musiikki-infektio tuli loistavana jatkeena muutenkin luovaan viikonloppuun. Koko lauantain sain perehtyä valokuvauksen saloihin ranskalaisen Nicolas´n opastuksella. Aiemmin niin tylsän teknisiltä tuntuneet valotusajat, aukot, ISOt ja kohinat alkoivat avautua hyvien harjoitusten ja esimerkkien kautta ja sormet jo oikein syyhyävät päästä kokeilemaan erilaisia säätöjä. Ja kuten Nico muistutti, siteeraten jotain kuuluisaa ranskalaista valokuvaajaa: ”Ensimmäiset 10 000 ottamaasi valokuvaa ovat aina ne huonoimmat.”

Aistikasta joulunodotusta kaikille!

Viidakkorannalla

Pitkä viikonloppu meren äärellä toi hyvän rauhoittumisen Phnom Penhin hektiseen rytmiin. Independence-hotellin taso Sihanoukvillessa on mennyt tasaisesti alas vuosi vuodelta, mutta nyt siellä on tapahtunut selkeä ryhtiliike, kun hotelli on liittynyt kansainväliseen Sterling-ketjuun. Kaikki pelasi mainiosti. Testasimme hotellin uudet ylelliset villat, jotka on rakennettu keskelle viidakkoista kalliorantaa päärakennuksen itäpuolelle. Tyylikäs ja todella tilava huone jatkui suoraan omalle terassille, jolla oli jacuzzi. Villan kylpyhuoneosasto oli jo itsessään pienen yksiön kokoinen. 

Meri kimmelsi, kalastajaveneet putputtivat ja kaskasin sirittivät puissa. Välillä kotka lähti pesästään viereisen puun latvasta ja liiteli ylämme. Päivät rannalla ja aalloissa kelluen, illat merenelävillä herkutellen. Melkoista luksusta. Sanoinkin, että tämä taisi olla joululahjani.

Menomatkalla oli keskellä ajokaistaa sitä itseään, valtavat mötikät. Naureskelimme, että on vissiin elefantin jätökset. Ja hetken päästä paljastui, että juuri sitä ne olivat! 

Joka ikkunalla...

Kaksi kynttilää (kiitos Åsa ja Tom). Me emme mene tänään Suomi-baariin syömään hernekeittoa ja katsomaan Talvisota-elokuvaa. Emme myöskään niihin toisiin itsenäisyyspäivän juhliin, joihin tuli kutsu toissapäivänä. Heitin kuukausi sitten (nimeltä mainitsemattoman viranomaisepisodin ärsyynnyttämänä) uhmakkaan suunnitelmani tämän päivän vietosta itsekseni. Paikkakin oli valittuna ja menu samoin.

Aion tänään toteuttaa suunnitelmani, mutta en yksin. Yllättäen ja ilokseni saan mukaani mieluisan seurueen. En kerro paikkaa, mutta annan vinkin, että sieltä saa blinejä.

Sitä ennen sytytän nuo kaksi kaunista kynttilää ikkunalaudallamme ja kutsun alakerran naapurin seurakseni virittelemään tämän "talven" ensimmäiset glögit. Ne mennään nauttimaan kattoterassille auringonlaskun aikaan.

Kaikesta uhoamisesta huolimatta toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!