Ein prosit

Facebookissa pakkasviestejä Suomesta ja CNN:llä myrskykuvaa USA:n itärannikolta. Phnom Penhissä kuumaa ja nihkeää, satunnaiset ukkoskuurot välillä mukavasti raikastavat ilmaa. Upeassa etelä- ja länsisuunnan maisema-asunnossa on vain yksi (pieni) haitta –  se on todella kuuma. Minähän olen tropiikin asukas joka solultani, mutta kun sisäilma läpivedollakin lähestyy 35 astetta, niin alkaa jo pää pehmetä. Minä nautin, mutta läppäri läähättää. Pakko välillä sulkea ikkunat ja pistää julmasti ilmastointi päälle.

Glögikautta ei ole vielä aloitettu monista kehoituksista huolimatta (kiitos niistä). Sen sijaan perjantaina vietettiin Oktoberfestiä kaupungin edustalla olevalla Koh Pichillä. Valtava ilmastoitu teltta oli täynnä pitkiä pöytiä ja penkkejä, pöydät notkuivat baijerilaisherkkuja (kokonainen sika, makkaroita, peruna- ja kaalisalaatteja) ja Tiger-olut virtasi nahkahousubändin vauhdikkaassa säestyksessä. Ilman olutta ja makkaraakin pääsi tunnelmaan (ehkä valkoviinillä oli pieni vaikutus asiaan) ja pöydillä tanssittiin loppuillasta ja lähdettiin vielä jatkoille Zeppeliniin.

Eilen oli kuningas Sihamonin kruunajaispäivä ja huomenna vietetään edesmenneen kuningas Sihanoukin syntymäpäivää. Nämä ovat juhlapyhiä, mutta tänä vuonna juhlallisuudet ovat minimissään eikä ilotuksia varmasti nähdä. Expat-perheiden lapset viettävät Halloween-juhlia ja me suuntaamme parin tunnin päästä pienellä porukalla omalle kattoterassille seuraamaan kuinka täysikuu ilmestyy taivaalle Mekongin takaa. 

Terassilla on yleensä tilaa. Taustalla nousevat tötteröt vasemmalta oikealle De Castle Apartments ja pahasti kesken jäänyt Golden Tower.

 Jos kattomaisema ei säväytä, voi syvyydentuntua hakea myös rappukäytävästämme. 10 kerrosta suoraa pudotusta olkaa hyvä.

Kaikuja 1960-luvulta

Kep eli kukoistustaan 1960-luvulla ranskalaisten ja kambodzhalaisen eliitin suosimana rantalomakohteena. Tyylikäs puiden ja patsaiden reunustama rantabulevardi kiemurteli rantaviivaa myötäillen ja sen varrelle, viidakon syleilyyn, rakennettujen ylellisten villojen terasseilta kelpasi ihailla avoimena aukeavaa merinäköalaa.

Nämä kaiut jäävät pian historiaan. Rantabulevardi on hiljentynyt, täyttynyt roskista, villat töröttävät surkeina rankoina. Kepissä on alkanut uusi aika. Se on vauhdilla noussut Phnom Penhissä asuvien ekspattien suosikiksi ohittaen Sihanoukvillen ja on tällä hetkellä yksi maan nopeimmin kasvavista turistikohteista. Viidakon suojiin on muutamassa vuodessa noussut kymmeniä uusia bungalow-hotelleja uima-altaineen. Siellä hotelleillaan ja altaillaan ilmeisesti muut ekspatit pysyttelivät sillä välin, kun minä tallustelin yksin rantabulevardia, kuuntelin viidakon kiehtovia ääniä ja haaveilin mielessäni ajasta Kepissä, jolloin villoissa oli elämää, rantabulevardilla kulkijoita ja Sinn Sisamouthin pehmeä ääni soi tropiikin yössä.

Kep ja ilmestys

Raikas meri-ilma ja suolavesi toimivat, kuten aina. Kaksi atoopikkoa otti suolakylpyjä Kepin rannalla paikallisten suureksi viihdytykseksi. Juuri tämän vuoksi valitsimme hotellin läheltä rantaa, jotta uimaan pääsi kätevästi ilman, että olisi tarvinnut olla koko päivää rannalla. Kepin rannalla lekottelu nimittäin ei ole mitään hermolepoa. Vaaleanpunaiset uima-asuiset barangit tuntuvat yhä herättävän melkoisesti kiinnostusta ja hilpeyttä. Sen sijaan on ihan normaalia, että koko khmersuku tulee veteen vaatteet päällä ja valokuvaaja ottaa heistä kuvia perhealbumiin. Tällaistahan oli Sihanoukvillessa joskus 2000-luvun alussa.

Merivesi teki tehtävänsä niin iholle kuin mielelle ja merimaisemaa sai ihastella omalta terassilta. Uusi Saravoan-Kep -hotelli oli oikein mukava tuttavuus. Sunnuntai-illalle herkullisen barracuda-annoksen päälle saatiin ilmiöitä taivaalla. Ensin meille tultiin kertomaan, että kuningas-isä on ilmestynyt kuuhun. Selällään makaavan puolikuun pinnassa näkyi kuulemma selvästi Sihanoukin kasvot. Kaikki kerääntyivät ulos tuijottamaan tätä ihmettä. He olivat varmoja, että kuningas ilmestyi tervehtimään kansaansa. Kuunsirppi kuninkaineen laskeutui puiden taa ja seuraava ilmiö nousi mereltä. Koko taivaanrannan valaisevat salamat iskivät ja löivät kymmeniä kertoja paksuna piiskana mereen. Sähköt menivät poikki koko kaupungista ja rankkasade jylisi jyrinän yli.

Kaipuu merelle

Kuningas Sihanoukia muistellaan paikallislehdissä. Ehkä mielenkiintoisimman artikkelin kirjoitti hänen henkilökohtainen sihteerinsä, prinssi Sisowath Thomico, jonka kuningas adoptoi vuonna 1979 prinssin vanhempien kuoltua. Hän kirjoittaa Phnom Penh Postissa: ”Kuningas Sihanoukia useasti kadutti, että hänestä tuli kuningas ja valtion päämies. Jos hän olisi saanut valita, hänestä olisi tullut professori. Hän halusi olla latinan kielen professori – hän rakasti latinaa, kreikkaa ja kirjallisuutta. Lisäksi hän oli taiteilija, muusikko ja elokuvaohjaaja. Hän oli ennemminkin taiteilija kuin hallitsija. Historia otti hänet pyydykseen. Se oli hänen kohtalonsa ja osansa. Kohtalo, jota hän ei itse valinnut.”

Me suuntaamme huomenna kohti etelää, on aika päästä meren tuoksuun ja suolaveteen. Kep kutsuu ja siellä aivan uusi majapaikka, josta pian lisää.

Viimeinen kotiinpaluu

Jo aamupäivästä kadut olivat täynnä valkoisiin paitoihin ja mustiin housuihin tai hameisiin pukeutuneita ihmisiä, joilla oli rinnassa pieni musta rusetti. Porukkaa virtasi jatkuvana virtana ja kadunvarret keskustasta lentokentälle asti täyttyivät suruasuisista ihmisistä. Vähän ennen kolmea iltapäivällä laskeutui Air Chinan kone, joka kuljetti kyydissään Beijingistä saapunutta kuninkaallista seuruetta. Tässä vaiheessa kaikki pääkadut oli jo suljettu ja huono-onninen, samalle ajalle laskeutuvaksi ajoitettu Bangkok Airwaysin reittilento joutui kääntymään takaisin Bangkokiin.

Seurasimme suoraa tv-lähetystä, jossa näytettiin, kuinka arkku laskettiin koneesta kultaisen päivänvarjon suojissa ja asetettiin lohikäärmettä esittävän vaunun kyytiin. Pitkä saattue aloitti lopulta matkansa pääbulevardeja pitkin kohti Phnom Penhin keskustaa ja kuninkaan palatsia. Katuvarressa kuuman auringon paahteessa jo useita tunteja odottaneet ihmiset kumartuivat maahan asti entistä hallitsijaa kunnioittaen.

Saattue kiersi Independence-monumentin ja jatkoi kohti määränpäätään.

Katoltamme oli aitiopaikka seurata kulkueen etenemistä.

Kambodzha suree

Liput ovat puolitangossa ja tv-kanavat näyttävät vanhoja dokumentteja kuningas Sihanoukin elämästä. Hienoja mustavalkoisia videopätkiä 50-luvun Phnom Penhistä, jossa härkävankkurit vetivät vaunuja kaduilla. Kuninkaan seuruetta kuljetettiin norsuilla. Valtavan päivänvarjon suojissa hän käveli ihmisten joukkoon heitä tervehtien.

Itse näin kuningas Sihanoukin kerran, melkein kymmenen vuotta sitten. Olimme Kirstin kanssa Café Javan viihtyisällä toisen kerroksen terassilla iltapäiväkahveilla, kun alla kulkevalta Sihanouk Boulevardilta katkaistiin liikenne. Seurasimme tilannetta ja pian katua pitkin ajoi saattue pillit ulvoen. Poliisien jälkeen tuli musta auto, jonka takapenkiltä kuningas Sihanouk vilkutti meille avoimesta ikkunasta ja vastasimme vilkutukseen. Tämä hieno hetki on pyörinyt vahvasti mielessäni eilisestä asti.

Katukuvassa ex-kuninkaan kuolema ei täällä juurikaan näy. Monet ovat vielä Pchum Benin vietossa maakunnissa, sillä tänään on juhlapyhän tärkein ja viimeinen päivä. Esi-isien ja vainajien muistoksi kävin eilen viemässä pieneen pagodaan jokirantaan valkoiset lotukset. Suitsukkeet savusivat, kynttilät paloivat, ihmisiä tuli jonossa kukin omiaan muistamaan. Ja jokainen soi varmasti ajatuksen myös edesmenneelle kuninkaalle.

Uutisissa näytettiin eilen, kuinka kuningas Sihamoni lähti hakemaan isänsä ruumista Kiinasta. Maan johto oli  luonnollisesti kokoontunut lentokentälle häntä saattamaan. Pääministerin kanssa kuningas halasi pitkään, molemmat olivat liikuttuneen näköisiä. Kuningas-isän ruumis tuodaan maahan huomenna keskiviikkona ja asetaan perinnettä noudattaen nähtäväksi kuninkaan palatsiin kolmeksi kuukaudeksi. Oman toiveensa mukaisesti hänet haudataan myös palatsin alueelle. Huomenna maahan julistetaan viikon suruaika.

Norodom Sihanouk (1922-2012)

Kambodzha heräsi tänään suru-uutiseen. Kuningas-isä Sihanouk on kuollut 89-vuotiaana. Pchum Ben jatkuu kuninkaallisten hautajaisten merkeissä.