Kep eli kukoistustaan 1960-luvulla ranskalaisten ja
kambodzhalaisen eliitin suosimana rantalomakohteena. Tyylikäs puiden ja patsaiden
reunustama rantabulevardi kiemurteli rantaviivaa myötäillen ja sen varrelle,
viidakon syleilyyn, rakennettujen ylellisten villojen terasseilta kelpasi
ihailla avoimena aukeavaa merinäköalaa.
Nämä kaiut jäävät pian historiaan. Rantabulevardi on hiljentynyt, täyttynyt roskista, villat töröttävät surkeina rankoina. Kepissä on alkanut uusi aika.
Se on vauhdilla noussut Phnom Penhissä asuvien ekspattien suosikiksi ohittaen
Sihanoukvillen ja on tällä hetkellä yksi maan nopeimmin kasvavista
turistikohteista. Viidakon suojiin on muutamassa vuodessa noussut kymmeniä
uusia bungalow-hotelleja uima-altaineen. Siellä hotelleillaan ja altaillaan
ilmeisesti muut ekspatit pysyttelivät sillä välin, kun minä tallustelin yksin
rantabulevardia, kuuntelin viidakon kiehtovia ääniä ja haaveilin mielessäni ajasta Kepissä, jolloin villoissa oli elämää, rantabulevardilla kulkijoita ja
Sinn Sisamouthin pehmeä ääni soi tropiikin yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti