Nyng, song, saam...

Kolmas viikko menossa, vaikka en niitä juuri laske. Olemme kotiutuneet Mekongin töyräälle niin hyvin, että tuntuu kuin olisimme olleet tässä jo paljon pidempään. Aurinko kurkistelee verhonraosta kuuden kieppeillä, rantakadulla pärisee muutama satunnainen mopo ja paikalliset ovat tietysti jo aamukävelyllä. Minä käännän kylkeä vielä tunniksi ja aloitan sitten aamujumppani ja tervehdin samalla uljasta jokeamme. Yllättäen sen pinta kääntyikin nousuun ja hiekkasärkkä pakeni kauas edustaltamme. Yläjuoksun sateiden ohella pintaa nostatti kylläkin Kiinassa avattu pato. Se luonnollisesta vedenkorkeuden vaihtelusta.

Nyng, song, saam, sii, haa, hok...

Osaan nyt teoriassa laskea sataan laoksi. Siis ääntää numerot, kirjoitusasua en vielä ole opetellut. Suosikkini on kymmenen eli sip. Näitä olen jo melko hyvällä menestyksellä testaillut paikallisella torilla ja myyjät toki ilahtuvat kun huomaavat, että yritän. Aina löytyy joku avuksi tulkkaamaan englanniksi, mutta läheskään kaikki eivät osaa englantia. Taskulaskimet ovat käytössä ja niillä näytetään hinta. Koska ostokset ovat yleensä kymmeniä tuhansia (1 euro = 10 000 kip), hinta sanotaan vain kymmenyksen mukaan. Eli esimerkiksi  50 000 on 50, haa-sip. Ja kyllä, tinkimäänkin olen jo päässyt, vaikka yleensä käy kyllä niin että kun olen maksamassa, myyjä hymyilee ja antaakin vielä vähän alennusta.

Arkeani on hallinnut kesällä alkanut uusi ”harrastukseni”. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suojaamassa oman ideani, eikä kyseessä ole mikään bioalan keksintö. Idean suojausprosessi on saatu virallisesti käyntiin. Afrikasta lähtenyt innovaatio on saanut täällä uuden ulottuvuuden, ja annan nyt vielä toistaiseksi innostuksen viedä kun sitä tuntuu jostain ammentuvan. Uusia värejä ja kuvioita, niistä lisää kun rekisteröinti vahvistuu.

Naapurustoon tutustumista

Lao Telecom hyytyi eilen, mutta tänään ollaan taas verkossa. Nettiyhteys onkin tähän asti toiminut täällä paremmin kuin koskaan aiemmin. Arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti Mekongin rannalla. Kotiin on hankittu tarvittavia täydennyksiä ja minä olen saanut kulkupelikseni polkupyörän. Sillä ei polkaise keskustaan kuin pari minuuttia ja oma parkkipaikka löytyi talon omistajaperheen mopojen vierestä kellarista. Vanhan pariskunnan pitämä lähikauppa on parin rakennuksen päässä ja sieltä saa perustarvikkeiden ohella jopa Savanna-siideriä.

Mekongin pinta on laskenut soutukisoista jo pari metriä. Hiekkasärkkä lähestyy kovaa vauhtia idästä (ensimmäinen kuva). Juuri meidän kohdallamme on nyt matalikko, johon kalastajat laskevat verkkojaan. Meistä länteen Mekong on vielä leveä. Kävelimme viikonloppuna jonkin matkaa uutta pengerrettyä rantatietä pitkin. Tie on nostettu useita metrejä aiempaa korkeammalle ja moni ennen rantapenkereellä ollut talo on jäänyt nököttämään hassusti tien varteen. Näköala meni, mutta toisaalta niin menivät jokavuotiset tulvatkin. Alueen arvo rakennusmaana nousi pengerryksen myötä, mutta toistaiseksi kaupungin länsiranta on vielä ihan maaseutua. Idyllisiä puutalokortteleita, kookospalmuja, kukkojen kiekumista.

Lauantaina kävimme paikallisessa messukeskuksessa kaupungin ulkopuolella. Siellä järjestettiin Lao Handicraft Fair, missä eri maakuntien käsitöitä ja muita tuotteita oli runsaasti tarjolla. Mukaan tarttui tapioca viskiä (josta saimme messuilla maistiaiset) ja hunajaa eteläisestä maakunnasta Paksesta sekä kookosöljyä ruuanlaittoon.

Vielä löytyy minullekin uusia hedelmiä näiltä leveyspiireiltä. Olen tämän terttuna kasvavan hedelmän nähnyt aiemmin monasti Kambodzhan hedelmätoreilla ja luullut sitä joksikin longanin lajikkeeksi. Nyt ostin sitä katumyyjältä ja yllätyin, sillä kyseessä ei ole longan lainkaan vaan ihan uusi tuttavuus, langsat (Lansium parasiticum). Tämän Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva mahonkipuiden sukuun kuuluvan langsatin mehukkaat hedelmät ovat todella herkullisia ja maistuvat greipille. Uusi suosikki!

Koti Mekongin rannalla

Olemme tässä välillä löytäneet asunnon ja muuttaneet pois hotellista. Kaikki kävi vauhdilla. Lauantaina lähdimme kiinteistövälittäjän kanssa kierrokselle toiveena löytää pieni mukava keskusta-asunto. Hän vei meidät kauas kaupungin ulkopuolelle katsomaan paria asuntoa, joista kumpikaan ei ollut meitä varten. Sitten jatkoimme todella prameaan ja kalliiseen uuteen aasialaistyyliseen kerrostaloon kaupungin pohjoislaidalle. Alkoi vaikuttaa sille, että hotelliasumisesta tulee pitkä. Välittäjä oli mietteliäs ja sanoi sitten, että olisi vielä yksi, mutta hän ei ole saanut omistajaa kiinni. Mennäänkö kuitenkin katsomaan?

Se tuntui kuin tarkoitetulta. Kolmikerroksinen pienkerrostalo rantakadulla oli meille entuudestaan tuttu, sillä sen naapurissa on Spirit House, suosikkiravintolamme sunnuntain leppoisalle myöhäiselle lounaalle Mekongin äärellä. Samassa paikassa seurasimme myös soutukisoja viime viikolla. Tuntui heti kuin olisi tullut kotiin. Asunto on valoisa ja raikas ja parvekkeelta on hulppeat näkymät suoraan joelle. Maisema tulee tosin muuttumaan melko pian, sillä joen pinta laskee jo vauhdilla ja hiekkasärkkä tulee näkyviin.

Muutimme eilen. Tavaroita ei ollut vielä kunnolla edes laukuista purettu, kun ne taas pakattiin ja laukut sullottiin husbandin työkulkuneuvoon eli Kia Picantoon. Nippa nappa mahduimme autoon tavaroinemme ja hurautimme 500 metrin päähän uuteen kotiimme. 

Silmä ja mieli lepäävät parvekemaisemassa. Vastarannalla Thaimaa.

 Naapurin Spirit House terassivarjoineen.

Piilokuva husbandista soutukisojen aikaan. Eipä arvattu, että pian asutaan tuossa ihan vieressä (parvekkeen reuna pilkottaa oikealla). 

Boat Race - kisatunnelmia

Soutukisat vedettiin läpi kuumassa ja aurinkoisessa säässä. Kisojen järjestämistä helpotti myös se, että Mekongin pinta on tänä vuonna selvästi korkeammalla kuin vuosi sitten. Väkeä olikin liikkeellä sankoin joukoin. Eiliseksi kisapäiväksi pääkaupunkiin saapui arviolta 600 000 kulkuneuvoa maan muista osista. Liikenne oli puuroutunut kaupunkiin johtavilla väylillä ja 20 kilometrin matkaan kului kolme tuntia.

Valtavaksi tavaratoriksi ja katuravintolaksi muuttuneessa Vientianessa pauhasi musiikki kovaäänisistä ja kojuista huudeltiin kakofonian yli mikrofonilla viimeisimmät tarjoukset kännyköistä, pesuaineista ja energiajuomista. Maalaislapset katselivat silmät selällään ilmapalloja, jäätelökojuja, tavaramäärää ja tietysti meitä hassunnäköisiä falangeja. Auringolta suojauduttiin päivänvarjoilla, joiden matalalla kulkevien piikkien kanssa sai itse olla varovainen. Olenhan täällä noin päätä pidempi kuin keskiverto laomies. Husband oli helppo erottaa ihmisjoukosta.

Ruokaa oli tarjolla jokaiseen makuun, muun muassa kanansikiöitä sisältäviä kananmunavartaita ja paistettuja heinäsirkkoja. Jälkimmäiset ovat minun makuuni.

Tänä vuonna soutukisan voiton vei Luang Prabangin joukkue. Palkintona oli massiivinen pysti ja 21 miljoona kipiä eli noin 2000 euroa.

Ullakolla

Tyylikäs ullakkohuone odotti meitä viidennessä kerroksessa. Elokuussa operoitu polveni saa hyvää treeniä, sillä hotellissa ei ole hissiä. Lisää portaita löytyy huoneen sisältä, sillä makuutila on puuportaiden päässä parvella. Huonekorkeutta on hulppeat 7,5 metriä. Tässä asutaan alkuun ja etsitään asuntoa. Tällä viikolla asia tuskin etenee, sillä kaupunki keskittyy vahvasti soutujuhliin ja niiden ympärille rakentuvaan markkinahumuun. 

Olen tänään kiertänyt kaupunkia ja ainoa harmillinen havainto oli se, että kovasti pitämäni nuudelisoppapaikka on hävinnyt. Sen tilalle on tullut korealainen ravintola. Onneksi Café Croissant d´Or oli ennallaan ja se minun maailmani paras kahvi, jota lounaalla nautiskelin katuelämää katsellen ja paikallislehteä silmäillen. Sieltä huomasin Punaisen Ristin keräyksen tulevalle kylmälle kaudelle. Vielä riittää lämpöä, yli 30 astetta päivisin ja 25 öisin, mutta marraskuun loppupuolella kylmenee, jopa kymmenisen astetta. Siksipä lehdessä toivottiin, että ihmiset lahjoittaisivat ylimääräiset peitot, pyyhkeet, vaatteet ja kengät toimitettavaksi maakuntiin. Maan pohjoisosissa lämpötila voi laskea öisin lähelle nollaa ja sehän on jo terveysuhka.

Tänään, täydenkuun päivänä, päättyy yksi buddhalaisen kalenterin juhlapyhistä (lentil) ja sen kunniaksi kaikki kaupungin pagodat ovat juhlaliputuksessa. Soutukisat käynnistyvät myös virallisesti myöhään tänä iltana, kun Mekongiin lasketaan pieniä tuliveneitä. Huominen kisapäivä on kansallinen juhlapyhä.

 

Naapurimme, Wat In Paeng.

 Vastapäistä katumaisemaa.

Kaupunki on koristautunut veneteemaan.

Takaisin Vientianessa

Jo tutuksi tulleeseen tapaan syysmuuttomme suuntautui Laosiin. Alkumatka lennettiin tasavallan presidentin kanssa, mutta tiemme erkanivat Frankfurtissa. Sieltä jatkoimme Bangkokin kautta Mekongin äärelle soutujuhliin valmistautuvaan Vientianeen.

Musiikki raikaa lämpimässä illassa, kadunvarret ovat täynnä mopoja ja ihmiset kulkevat ruoka- ja tavarakojujen seassa. Ensi yönä, kolmen lennon päälle, taitaa uni maittaa vaikka kadulta kuuluisi millainen mökä.

Blogi on täten herännyt taas henkiin, tervetuloa mukaan Laosin arkeen!