Kolmas viikko menossa, vaikka en niitä juuri laske. Olemme
kotiutuneet Mekongin töyräälle niin hyvin, että tuntuu kuin olisimme olleet tässä
jo paljon pidempään. Aurinko kurkistelee verhonraosta kuuden kieppeillä,
rantakadulla pärisee muutama satunnainen mopo ja paikalliset ovat tietysti jo
aamukävelyllä. Minä käännän kylkeä vielä tunniksi ja aloitan sitten aamujumppani
ja tervehdin samalla uljasta jokeamme. Yllättäen sen pinta kääntyikin nousuun
ja hiekkasärkkä pakeni kauas edustaltamme. Yläjuoksun sateiden ohella pintaa
nostatti kylläkin Kiinassa avattu pato. Se luonnollisesta vedenkorkeuden
vaihtelusta.
Nyng, song, saam, sii, haa, hok...
Osaan nyt teoriassa laskea sataan laoksi. Siis ääntää
numerot, kirjoitusasua en vielä ole opetellut. Suosikkini on kymmenen eli sip.
Näitä olen jo melko hyvällä menestyksellä testaillut paikallisella torilla ja
myyjät toki ilahtuvat kun huomaavat, että yritän. Aina löytyy joku avuksi
tulkkaamaan englanniksi, mutta läheskään kaikki eivät osaa englantia.
Taskulaskimet ovat käytössä ja niillä näytetään hinta. Koska ostokset ovat
yleensä kymmeniä tuhansia (1 euro = 10 000 kip), hinta sanotaan vain
kymmenyksen mukaan. Eli esimerkiksi 50 000
on 50, haa-sip. Ja kyllä, tinkimäänkin olen jo päässyt, vaikka yleensä käy
kyllä niin että kun olen maksamassa, myyjä hymyilee ja antaakin vielä vähän
alennusta.
Arkeani on hallinnut kesällä alkanut uusi ”harrastukseni”.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suojaamassa oman ideani, eikä kyseessä
ole mikään bioalan keksintö. Idean suojausprosessi on saatu virallisesti käyntiin.
Afrikasta lähtenyt innovaatio on saanut täällä uuden ulottuvuuden, ja annan nyt
vielä toistaiseksi innostuksen viedä kun sitä tuntuu jostain ammentuvan. Uusia
värejä ja kuvioita, niistä lisää kun rekisteröinti vahvistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti