Havaintoja paluun jälkeen

Arki on taas käynnistynyt Lusakassa. Maanantai olikin täällä yllättäen pyhäpäivä, koska naistenpäivä sattui sunnuntaille. Ihmettelin kovin hiljaisia kissakatuja kävelylläni ja ymmärsin vasta sitten, että sambialaiset viettivät vapaapäivää. Ilma oli kävelylle mitä ihanin: sininen taivas, raikas tuuli ja lämpötila noin 25 astetta. Linnut laulavat entistä innokkaammin, tulppaanipuut vielä sinnittelevät kukassa.

Aurinko nousee kuudelta ja laskee puoli seitsemältä. Päivä on siten vielä tunnin pidempi kuin Helsingissä, missä valon määrä onneksi nyt lisääntyy vauhdilla. Avocadosesonki tuntuu täällä ilokseni jatkuvan. Vesimeloneja ja ananaksia taitaa saada ympäri vuoden. Mangoja ei valitettavasti enää näy katumyyjien valikoimissa. Tänään tiistaina on lähitoripäivä ja pääsen tekemään tarkemman katsauksen sesongin valikoimiin.

Valtava tulppaanipuu ja toinen, hapsukukkiin puhjennut puu, jota en tunnista.

Täälläkin huoli koronaviruksesta heittää varjonsa arjen ylle, vaikkei yhtään tapausta maasta ole vielä löydetty. Lähin on Etelä-Afrikasta, sielläkin vain toistaiseksi yksi. Varauduttu täällä on kyllä resursseihin nähden hyvin, erityisesti lentokentällä. Saavuttaessa kaikilta mitataan kuume ja matkustajat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään muun muassa mistä on alunperin tulossa, millä paikalla koneessa istui ja yhteystiedot, joista tavoittaa. Sama käytäntö oli Aasian maissa kun asuimme siellä lintu- ja sikainfluenssojen sekä SARSin aikoina. Voi vain toivoa, että niistä kokemuksista on opittu.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomessa suhtautuminen on ollut liian lepsua ja höveliä. Sama asenne, joka oli saksalaisnaisella tänne saapuessamme:” Ihan älytöntä tällaiset testit ja paperit, ei virus ole terveelle nuorelle vaarallinen.” Tämä itsekäs suhtautuminen tuntuu olevan vallalla liian monella. Nyt olisi syytä kantaa vastuuta myös muista. Tätä eivät tehneet ne suomalaisopettajat, jotka altistivat koululuokalliset virukselle omaa ajattelemattomuuttaan. Ihan hullulta tuntuu myös se, että Ryanair yhä lentää suoraan Italiasta Suomeen.

Järjenkäyttö ei mielestäni ole hysterian lietsomista. Ei myöskään asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Ihmiset haluavat tietoa, ei hyssyttelyä. Nostan hattua ylilääkäri Harri Tohmolle (IS 9.3.), joka uskalsi tuoda oman näkemyksensä julki ja arvostella suomalaisten poliitikkojen ja päättäjien tilannetajua.

Suomalaiset voivat syystä luottaa hoitovalmiuteen. Hoito vielä on ilmaista. Sambiassa valmius on ihan toista luokkaa ja riskiryhmään kuuluu vanhusten ja perussairaiden lisäksi myös yli kymmenen prosenttia aikuisväestöstä, HIV-positiiviset.  Lääkityksestä huolimatta heillä on alentunut sietokyky ja tartunta voi olla kohtalokas.

Uskon, että Suomessa ja muuallakin kaikki vilpittömästi yrittävät parhaansa, jotta koronavirus saadaan pian kuriin. Yritetään kuitenkin pitää huoli myös toisistamme, ei vain itsestämme.

Nyt torille ihanien tuoreiden antimien ja hymyilevien ihmisten äärelle. Lusakassa kaikki hyvin.