Toissapäivänä Sambian terveysministeriö piti tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin kolmannesta täällä todetusta koronavirustapauksesta. Kyseessä on Sambiassa asuva mies, joka palasi Pakistanista. On kotikaranteenissa, kuten kaikki maahan rajojen ulkopuolelta lentäen saapuvat. Täällä muistutettiin, että 14 päivän kotikaranteeni perustuu lakiin ja sen noudattamista seurataan soitoin. Kaikkien maahan saapuvien on täytettävä lomake, jossa kysytään mistä on tulossa ja annettava yhteystiedot. Mikäli karanteenia rikkoo, on siitä lainmukaiset seuraukset. Sambia ei vielä kuitenkaan sulkenut rajojaan, vaikka moni sitä toivoo. Tänne lentää vielä satunnaisesti Kenya Airways, Ethiopian Airlines ja South African Airways. Etelä-Afrikka tosin sulki juuri rajansa, joten lennot saattavat siltäkin osin tyrehtyä.
Olen jatkanut Suomen jahkailevan linjan kritisoimista ja
sain siitä jo kuraa niskaani Facebookissa, kun kehuin Kreikkaa napakoista
toimista ja toivoin Suomen ottavan mallia. Minun on täysin mahdoton käsittää esimerkiksi
sitä, että Helsinki-Vantaalle saavuttaessa ei vieläkään ole mitään turvatoimia:
ei lämmön mittaamista, ei seurantalomakkeiden täyttöä. Vain kuulutus, että
suositellaan kotikaranteenia. Ja joitain julisteita. Satun tietämään, ettei
moisesta suosituksesta moni korvaansa lotkauta vaan ajaa esimerkiksi Lappiin mökilleen.
Juttelin tästä lodgemme managereiden kanssa ja he olivat kauhuissaan. Kysyivät,
eikö teidän maassanne ymmärretä tilanteen vakavuutta?
Kävin tänään hoitamassa puhelin-, pankki- ja kauppa-asioita
kolmella eri ostoskeskuksella. Niillä elämä jatkuu suht normaalisti, mutta
jokaisen liikkeen edustalla on käsienpesupiste tai käsidesiautomaatti. Hallitus
on määrännyt ne pakollisiksi ja henkilökunta valvoo, että jokainen asiakas
niitä käyttää. Käsien pesu tarkoittaa sitä, että kädet todella pestään. Ei ole
pelkkä suositus. Kädet tuli pestyä itsekin vähintään kymmeneen otteeseen. Pankkeihin
otetaan kerrallaan vain kymmenen henkeä sisään. Ihmiset jonottivat nätisti.
Yksi nuori nainen yritti minut kiilata, ehkä epähuomiossa, mutta virkailija
totesi tiukasti että stop, tuo nainen oli jonossa sinua ennen. Kaupoista löytyy
yhä desinfiointiaineita. Yksi liike oli valmistanut sellaista itse
metyylialkoholista ja glyserolista. Mitään erityisempää hamstraamista ei ole
havaittavissa, tavaraa on hyllyillä normaalisti. Ihmiset pitävät omatoimisesti
etäisyyttä toisiinsa, eivät töni eivätkä puske. Osassa kauppoja on kassojen edustalla teipit
lattiassa osoittamassa sopivan välin seuraavaan asiakkaaseen. Ravintolat ovat
auki, mutta baarien ja yökerhojen aukioloa on rajoitettu kahteen tuntiin
illassa. Tästä ilmeisesti lipsutaan. Me olemme tilanneet ruokaa kotiin tai
kokanneet itse.
Eilen oli taas muuttopäivä, jonka piti olla vasta tänään.
Kerronpa kevennyksenä muuttoprojektimme esimerkkinä afrikkalaisesta
neuvottelusta. Varasin jo tammikuusta meille lodgesta tietyn asunnon toiselle
rupeamallemme. Sovimme silloin, että aloitamme isommasta kämpästä ja kun niece
lähtee kotiin, muutamme tähän valitsemaamme pienempään, nimeltään Much Ado
(Shakespearen näytelmien mukaan nimetty kaikki lodgen kämpät), jonka terassi on
mukavasti suojassa parkkipaikalta ja katseilta. Varaus siihen oli voimassa
tästä päivästä eli tiistaista alkaen. Koska meidän tilanteemme muuttui,
palasimme Kafuesta väliaikaisesti toiseen vapaana olleeseen kämppään, Midsummer
Night´s Dream. Much Adossa asui tiistaille asti joku muu.
Menin eilen tiedustelemaan aikataulua managerilta.
Työvuorossa ei ollutkaan nyt Marjorie, jonka kanssa varaus oli sovittu, vaan
toinen managerimme, Linda. Hänen silmänsä levisivät pyöreiksi, kun kysyin mihin
aikaan voimme huomenna muuttaa Much Adoon. Huomenna?, hän kysyi hämmentyneenä.
Hän kertoi luvanneensa asunnossa parhaillaan asuvalle miehelle, että tämä saa asua
siinä niin pitkään kuin haluaa. Miehen lennot oli kuulemma peruttu eikä hän halua
vaihtaa asuntoa. On kovin hankala tyyppikin kuulemma. Mitenkäs meidän
varauksemme, jonka teimme jo tammikuussa?, kyselin. Oi ei, teitte jo tammikuussa,
hmm... Sanoin, että voin jo nyt kertoa, ettei husband ole tyytyväinen kun
kuulee tästä. Linda alkoi selvästi huolestua. Juttelen pomon kanssa mitä tehdä
tässä tilanteessa, hän totesi.
Kuten arvelin, husband ei ollut ollenkaan tyytyväinen tästä
kuullessaan. Koska hän tekee nyt töitä pelkästään kotoa käsin, hän haluaa
rauhallisen asunnon eikä terassia parkkipaikalle. Pohdiskelin vaihtoehtoja ja
keksin sitten, että vastapäisessä rivissä oleva asunto nimeltään Athens
vapautui juuri ja se on todella rauhallinen, tosin kalliimpi kuin varaamamme.
Menin uudestaan huolestuneen näköisen Lindan luo ja sanoin iloisesti, että
minulla on ratkaisu tähän tilanteeseen. Onko?, hän kysyi ilahtuneena. Ehdotin,
että muuttaisimme juuri vapautuneeseen Athens-asuntoon, joka on yhtä
rauhallinen kuin se, jonka olimme valinneet. Tällöin hankalalle asukkaalle ei
tarvitse kertoa koko päällekkäisbuukkauksesta. Mutta, toivomme tietysti
saavamme asunnon samaan hintaan kuin se, joka meille oli varattu. Tämä on hyvä
ratkaisu, Linda totesi. Mutta hinnan osalta hänen täytyy kuitenkin jutella
pomonsa kanssa.
Meni puolisen tuntia ja Linda tuli ovellemme. Hän välitti
pomonsa viestin ja sanoi, että koska te olette niin pitkään tukeneet lodgeamme asumalla meillä, siitä kiitoksena hyväksymme ehdotuksenne ja saatte
kalliimman asunnon halvemman hinnalla koko ajaksi.
Terveiset siis kotoisasta Ateenasta, johon asettauduimme
eilen. Saapa nähdä kuinka pitkäksi aikaa. Seuraamme tilannetta päivittäin.
Toistaiseksi täällä kaikki hyvin.
Safarikuulumiset seuraavaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti