Viimeinen vuodatus

Kelan täti ei vaivautunut soittamaan, mutta lähetti sähköpostia. Hänen mukaansa  ”Suomen sosiaaliturvaa sovellettaessa työskentely on aina ensisijainen peruste ja koska olette yrittäjänä eläkevakuutettu ei teihin voida soveltaa Suomen sosiaaliturvaa perheenjäsenenä”.

Ensisijaista sosiaaliturvaa sovellettaessa ei siis ilmeisesti ole se, mikä pitäisi, että olen hakenut sitä perheenjäsenenä, tai se, että olen ilmoittanut työskenteleväni vain satunnaisesti (ja Kelan itse ilmoittaman satunnaisen työn rajojen puitteissa) eikä se, että minulla on selkeästi osoittaa tiiviimmät siteet Suomeen kuin mihinkään niistä maista, joissa olen tässä välillä asustellut. Maista, joihin olen Kelan mukaan pysyvästi muuttanut (asun pysyvästi siis aika monessa paikassa, mutta kuitenkaan en omistusasunnossani Suomessa).

Yrittäjänä en voi olla Kelan kelpuuttama puoliso enkä toisaalta tehdä yrittäjänä töitä ulkomailla, vaikka työni sitä edellyttäisi. Mihin perustuu, että yrittäjä on näin eriarvoinen kuin työntekijä? Tähän en saanut vastausta enkä perusteluja. Vain tiedon, että valitukseni käsitellään tammikuun 9. päivä mennessä ja mikäli päätös pysyy kielteisenä, se siirtyy Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Siihen asti siis tyhjän päällä ilman mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Kehitysyhteistyöntekijä rinnastetaan Kelan määritelmissä diplomaattiin. Herääkin kysymys, että onko todella niin, ettei yhdenkään suomalaisen diplomaatin puoliso ole ulkomailla asuessaan koskaan tehnyt töitä? Ja eikö heistä kukaan ole yrittäjä? Vai eikö Kela uskalla heiltä kysyä?

Minua kaduttaa, että olen rehellisesti ja Kelan esittämän toiveen mukaan avoimesti kertonut ulkomaillaoleskeluaikani ja vähäiset työtuntini. Älkää hyvät ihmiset oma-aloitteisesti antako tällaisia tietoja.

Vuosien pitkän tasapainottelun ja adaptoitumisen jälkeen olen onnistunut rakentamaan itselleni paikan maailmalla liikkuvan puolisona, roolin, jossa on ollut mielekästä olla. Se perustuu pitkälti juuri mahdollisuuteen tehdä edes jonkin verran töitä. Olen luopunut paljosta, myös ammatillisista ambitioista, mutta mielestäni aika onnistuneesti  olen löytänyt oman paikkani, ihan kauheasti valittamatta. Ja tavallaan olen mielestäni kantanut pienen korteni kekoon myös kehitysyhteistyössä – siitä kirjoittamalla. Suurin syntini Kelan mielestä.

Tässä kohtaa en suostu kuulemaan kommenttia ”Helppoahan sinun on”, jonka olen kuullut aina, kun ryhdyn johonkin uuteen. Esimerkiksi ryhtyessäni yrittäjäksi 12 vuotta sitten. Itse asiassa minusta tuntuu, että minut on petetty. Olen tehnyt kaiken kuten pitää, maksanut laskuni, tehnyt ilmoitukseni ja ennen kaikkea työllistänyt itseni ja välillä pari muutakin. Veroja olen tähän mennessä maksanut jo varmasti akateemisen koulutukseni verran ja parin vieraan lapsen lapsilisät, päivähoidot ja koulunkäynnitkin siinä sivussa. Ja olen nauttinut jokaisesta päivästäni yrittäjänä - tähän asti. Olen loukkaantunut siitä, että Suomen järjestelmä kohtelee minua kuin rikollista vieden minulta perusoikeuteni.

Kelan täti, minulle EI riitä syyksi eväämiseksi Suomen sosiaaliturvasta se, että olen yrittäjä.

Suurin murhe Kelan toimistolla oli, miten saavat Kela-korttini sinne. Tulkaapa vaikka hakemaan.

(Seuraavaksi jotain tarinaa taas Kambodzhasta, lupaan...)