Auttamista vai hyväksikäyttöä?

Kaupunki on oudon hiljainen, kun jatkuva pillien vihellys ja hälytysajoneuvojen sireenien ulvonta on lakannut. Obama lähti eilen, vuorokauden Kambodzhassa vietettyään. Missään ei tiedotettu hänen tarkkaa saapumisaikaansa maanantaina, mutta sain ystävältä väliaikatietoja Myanmarista. Kun tuli viesti, että delegaatio suuntaa kohti Yangoonin lentokenttää, osasin varautua reilun kahden tunnin kuluttua päivystämään ikkunan äärelle. Helikopteri alkoi kiertää kehää taivaalla lentokentän päällä ja kipusin katolle. Ja aivan oikein, Air Force Onen laskeutumisvalot häikäisivät ensin silmään ja sitten kone kaarsi normaalille laskeutumisreitille talomme pohjoispuolitse kohti länttä. Siniharmaa jumbo sukelsi sinne jonnekin talojen kattojen taa ja jatkoa tarjosi paikallinen uutiskanava. Kun portaat saatiin asetettua paikoilleen, ovi aukesi ja Obama seisoi oviaukossa ryhdikkäänä ja iloisesti vilkuttaen taustallaan Mme Clinton. He astelivat portaat alas ja tervehtivät lähetystönsä väen ja katosivat sitten koneen vierellä odottaneeseen mustaan limousiiniin. Helikopteri seurasi saattuetta koko matkan aina Le Royal –hotellille asti.

Air Force One PP:n iltavalaistuksessa, zoomaamalla näkyy itse konekin.

Seurasin melko aktiivisesti presidentinvaaleja CNN:n välityksellä ja tuntui kieltämättä aika absurdilta, että Obama todella oli nyt täällä, Phnom Penhissä. Tuossa ihan lähellä.

Mitä itse kokouksessa sitten saatiin aikaan jää varmaan vielä nähtäväksi. Kokousta edelsi lukuisia mielenosoituksia, joista yhden näimme sunnuntaina paraatipaikalta. Hektisen viikon ja vauhdikkaan viikonlopun jälkeen päätimme mennä nauttimaan jokimaisemasta myöhäiselle lounaalle FCC:lle, juuri ennen happy hourin alkamista. Silloin paikka täyttyy turisteista. Mutta sitä ennen siellä voi nauttia vielä siitä vanhasta leppoisasta tunnelmasta. Saimme pöydän ihan terassin reunalta ja ehdimme juuri todeta, miten pari vuotta sitten istutetut palmut ovat lähteneet hyvin kasvamaan (tosin ovat väärää merkkiä, alkuperäiset olivat kookospalmuja ja nämä jotain yleisaasialaisia puistopalmuja). Yhtäkkiä siihen puistoon kerääntyi joukko ihmisiä, joista valtaosa oli toimittajia isoine kameroineen. Punaiseen paitaan ja valkoiseen huiviin pukeutunut tyylikäs khmer-nainen tarttui mikrofoniin ja samanaikaisesti rantakadulle pystytettiin tolppien varassa olevia julisteita, joissa oli kasvokuvia ja niiden päälle maalattuja maalitauluja. Nainen puhui kiihkeällä äänellä, aihe jäi epäselväksi meille. Rannassa päivystänyt poliisi aktivoitui ja soitti radiopuhelimella apujoukkoja paikalle. Pian tienvarteen kurvasi lavallinen poliiseja univormuissaan. He nappasivat plakaatit talteen, mutta jättivät naisen puhumaan pienen puhuttelun jälkeen. Kuvaajat aktivoituivat heti poliisien saavuttua, kuin odottaen, että puhuja pidätetään. Mutta poliisit lähtivätkin pois ja jättivät naisen jatkamaan julistustaan, vähän pettyneen näköisenä. Hän halasi vanhaa mummoa, joka sai myös puheenvuoron ja sanoi jotain mikrofoniin kiihtyneessä tilassa. Tilaisuus kuivui poliisien lähdettyä jotenkin kasaan ja porukka alkoi hajaantua. Joku länsimaalainen keski-ikäinen nainen kävi taputtelemassa puhujaa (ilmeisesti tilaisuuden masinoija) ja tuli sitten itse FCC:lle jatkamaan normaalia elämäänsä. Pian jäljellä ei ollut kuin se vanha mummo krama kaulassa. Ihmisparka oli edelleen niin kiihtyneessä tilassa, että puhui itsekseen ja heilutti nyrkkiä ilmassa, kunnes voimat loppuivat ja hän istahti alas. Hänen hyvinvointinsa ei kiinnostanut enää ketään sen jälkeen, kun kamerat olivat lähteneet. Vähiten ehkä sitä tilaisuuden masinoijaa.

En tiedä mikä tässä oli teemana, luultavasti joku ihmisoikeuksiin liittyvä epäkohta ja sinänsä hyvinkin tärkeä asia. Mutta tämä tapa organisoida näitä tempauksia on ärsyttävä. Ulkomaalaiset yllyttävät paikalliset riskeeraamaan oman turvallisuutensa ja pysyttelevät itse siellä raukkamaisesti taustajoukoissa valmiina juoksemaan karkuun. Kuten eräässäkin isossa mielenosoituksessa päivää aiemmin National Assemblyn edessä. Paikalliset pusketaan sinne etujoukkoihin ja itse kyyristellään takarivissä. Ja monesti vielä ajetaan viime kädessä vain omaa etua, oman järjestön toiminnan oikeutusta, paikallisisia ihmisiä keppihevosena käyttäen. Ja kun ollaan saatu riittävästi meteliä ja näkyvyttä aikaiseksi ja osa mielenosoittajista pidätetyiksi, onkin hyvä mennä onnittelemaan itseään hyvästä työstä vaikka FCC:lle iltapäivän GT:lle.

Tämä on sitä auttamista?