Gobin autiomaasta löydetty 70 miljoonaa
vuotta vanha
Tarbosaurus Bataarin luuranko onnistuttiin pelastamaan New Yorkista
huutokaupasta, jonne se oli päätynyt floridalaisen salakuljettajan
toimesta. Pitkän väännön jälkeen se vihdoin määrättiin palautettavaksi
kotimaahansa, jossa sitä odotti kansallissankarin vastaanotto.
Parhaillaan Bataar juhlistaa kotiinpaluutaan Sukhbaatar- aukiolle
rakennetussa väliaikaisessa museossa
teemalla ”I am home”. Jonotimme eilen
muiden mukana ja pääsimme häntä tervehtimään.
Kuukausi on lyhyt aika tutustua – uuten ihmiseen tai maahan.
Mutta ehtii siinä vähän pintaa syvemmälle päästä. Husbandin
uppouduttua Mongolian lakipykäliin pitkiksi päiviksi minä olen tehnyt itsekseni ruohonjuuritason
tuttavuutta maahan ja sen arkeen. Miten antoisaa ja opettavaista onkaan, kun
tiputetaan aivan uuteen ja vieraaseen paikkaan ja kulttuuriin. Kun ei tiedä,
mitä seuraavan risteyksen jälkeen löytyy, ei ymmärrä mitä ihmiset puhuvat, yrittää
tavata kylttejä eikä silti ymmärrä, käyttää käsimerkkejä selvittääkseen mitä
tai minne haluaa. En ole missään ollut näin kielitaidottomana, sillä täällä ei
todella osata englantia. Vanhempi väki puhuisi jonkin verran venäjää ja nuoret
haluaisivat puhua englantia, mutta vain harva osaa. Suurin osa ravintoloiden ja
kauppojen työntekijöistä ei osaa englantia sanaakaan. Minua katsotaan ujosti
alta kulmien kun marssin sisään. Myyjättäret naputtavat kännykkäänsä ja
toivovat selvästi, etten kysyisi mitään. Tutuksi on tullut kädet ristissä
merkki, joka tarkoittaa ”kiinni”. Ja aina kun sanon thank you, vastaus on
mmm-m.
Tänne on ollut kuitenkin helppo sulattautua sekaan. Saa olla
rauhassa, kukaan ei tuijota tai huutele, kaikki ovat väheleisiä mutta
kohteliaita. Paitsi autoilijat. Kuukauden aikana kevät on vaihtunut kesäksi,
pitkät housut ja saappaat vaihtuneet minihameiksi ja sandaaleiksi, puistot
täyttyneet kukkaistutuksista ja ravintolat avanneet terassinsa. Ulaanbaatar on valmis kesään, joka on vielä
lyhyempi kuin meillä Suomessa. Jos mahdollista.
Meillä matka jatkuu, pian on aika sanoa hyvästit Mongolialle. On ollut todella antoisaa tutustua!
Poimintoja kokemuksista osastolta ”vain Mongoliassa”...
Talven ja kesän voi kokea yhdessä vuorokaudessa.
Aamulla herää siihen, että yön aikana on pakastanut ja
satanut lunta. Iltapäivällä aurinko paistaa armottomasti ja lämpötila on 30
astetta plussalla.
Kuulet mielenkiintoisesta tapahtumasta – mutta se oli jo
viime viikolla.
Kaikki uutiset ja tapahtumat voi lukea jälkikäteen.
Virallisille nettisivuille päivitetään yksityiskohtaisesti bändien keikat,
taidenäyttelyt, balettiohjelma ja muut tapahtumat – seuraavan kuun aikana.
Toukokuu näyttää varsin tapahtumarikkaalta, kesäkuun kalenteri on tyhjä.
Heinäkuussa varmaan selviää mitä kaikkea kivaa tässä kuussa tapahtui.
Autolla on etuajo-oikeus myös suojatietä vihreällä
ylittäviin nähden.
Jalankulkijalla ei ole arvoa Ulaanbaatorin kaduilla. Autoilijat
soittavat vihaisena torvea, kun ylität suojatietä vihreän valon palaessa. Olen
jo pariin otteeseen vetänyt herneen nenään ja viittoillut terveiseni auton
sisälle. Ja ruvennut kävelemään päin punaisia, koska on aivan sama mikä valo
siellä palaa.
Kaikki autot ovat takseja.
Kun
haluat kyydin, menet kadunreunaan seisomaan käsi vaakatasossa. Pian
joku noukkii kyytiin. Saattaa olla koko perhe ajelulla tai mummo
vieressäsi, mutta kyytiin pääsee ja lisätienesti kelpaa.
Vahvat naiset.
Mongoliassa on naisilla ollut aina valtaa ja koska miesten
tehtävä on hoitaa karjaa, naiset opiskelevat ja vievät parhaat virat. Melkein
kaikki husbandinkin paikalliset kollegat ovat naisia. Maan kansallislaji on
paini ja naispainijat ovat maailman huippua. Legenda kertoo, että eräs amatsoni
voitti ylivoimaisesti kaikki kilpailijat ja häpeä oli suuri kun paljastui, että
kyseessä olkini nainen. Sen vuoksi painiasun on oltava avonainen, jotta
naispainijat voidaan tunnistaa ennen moisen farssin toistumista.
Ö-kirjain (Ɵ)
Mahtaako missään muussa kielessä olla näin runsaasti
ö-kirjaimia sisältäviä sanoja? Sen aiemmin mainitun örgön chölöö (avenue)
jatkeeksi tässä muutama: ön-döng (muna),
töms (peruna), öröm (kerma), ög-löö (aamu), böglöö (lavuraarin tulppa), ödör
(päivä), önöödör tavdagh ödör (perjantai).
XƟДƟƟ (khödöö, maaseutu) karjalaumoineen
Yli kolmasosa (noin miljoona) valtavan kokoisen maan
väestöstä on pakkautunut Ulaanbaatoriin. Eläimiä Mongoliassa on sitäkin
enemmän: karjan pääluku on yli kymmenkertainen väestön määrään nähden (arviolta
40 miljoonaa eläintä, joista yli 85 % on lampaita ja vuohia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti