Syö juo

Jos et syö lihaa, et löydä syötävää Mongoliasta. Näin minua peloteltiin ennen tänne lähtöä. Täysin kasvissyöjälle ateriointi kieltämättä täällä olisikin haasteellista - kunnes uskaltautuu sisään ovesta, jonka päällä lukee Loving Hut. Se on nimittäin kasvisravintolaketju, kuten nimestä voi hyvin päätellä?

Kanaa ja jopa kalaa on ollut tarjolla kaikissa ravintoloissa, joissa olemme käyneet. Pääpaino on kuitenkin liharuuissa ja annokset ovat valtavia. Eipä näissä maisemissa juuri vihanneksia viljellä ja kuulemma pataruuistakin kasvikset, mikäli niitä sinne on eksynyt, nakataan sivuun ennen ruuan annostelua.

Nomadit ovat olleet mestareita lihan säilömisessä kuivaamalla. Kokonaisen lehmän lihamäärä voidaan täkäläisellä menetelmällä kuivata nyrkin kokoiseksi kimpaleeksi. Tämä selittää miksi mongolisoturit pystyivät aikoinaan taittamaan valtavia matkoja ilman mitään näennäisiä ruokavaroja. Kuivatusta naudanlihasta (”borts”) viipaloitiin paloja veteen ja saatiin ravitseva keitto.

Mongolialainen lihaisa keittiö on auennut minulle vain vierestä katsomalla ja ruokalistoja lukemalla.
Pääasiassa ravintoloiden annokset ovat pataruokia, shashlikeja ja pihvejä, yleensä nautaa ja lammasta. Paikallisia erikoisuuksia ovat lihatäytteiset dumplingit, buuz, ja lihatäytteiset piirakat, khushuur.

Annoksen nimi saattaa olla hieman harhaanjohtava, sillä yleensä maininta ”vegetarian” tarkoittaa sitä, että annokseen on lisätty vihanneksia (kaalia, perunaa tai porkkanaa). Esimerkiksi vihannessopan ohje alkaa näin: Pilko lammas. Ja kasvisvartaisiin pujotetaan väliin reippaat palat lampaanrasvaa. 

Buuz erittäin harvinaisella kasvistäytteellä. Taikinassa käytetty ruisjauhoja.

Kuivausmenetelmää sovelletaan myös maidolle. Perinteinen juoma on kirnuttu ja kuivattu hevosen maito, airag. Vitamiinipitoisen hevosen maidon uskotaan puhdistavan elimistöä, erityisesti maksaa (lienee täällä vodkan luvatussa maassa se koville joutuvin elin). Jotkut paastoavat kesäisin juomalla kaksi kuukautta pelkästään juuri lypsettyä tammanmaitoa. Sitten voikin puhdistuneella suolistolla ja maksalla palata patojen ja vodkan äärelle loppuvuodeksi. Väkevien ystävä en ole itse mutta pakko on todeta, että paikallinen vodka on todella pehmeän makuista, parasta koskaan maistamistani.

 Hevosta lypsetään Sharavin maalauksessa ”One day in Mongolia”, vuodelta 1913.