Rannassa, Forodhanin puistossa, on kahvila nimeltään Cafe
Foro. Se sijaitsee kätevästi husbandin toimiston lähellä ja siellä on mukava
piipahtaa kahvilla kesken työpäivän. Itsekin käyn siellä usein iltapäivisin
nauttimassa pienen pannullisen maustekahvia, spiced coffee. Kahvilan kaunis
tarjoilijatyttö ei ole jäänyt huomaamatta, varsinkaan projektin miehiltä.
Vahdamme tytön kanssa aina kohteliaasti kuulumiset, mutta eilisen kahvihetken
päätteeksi hän tuli luokseni ja sanoi, että minun on pitänyt jo monesti tämä
sinulle kertoa... katselen aina kun tulet ja ihailen kävelyäsi, se on niin
elegantti. Haluaisin kävellä kuten sinä. Olin vähän häkeltynyt. Näin sanoo
minulle nuori upea nainen, jota miehet tulevat kahvilaan varta vasten
katsomaan. Tämä on sitä afrikkalaista sisaruutta, naiset pitävät yhtä. Ei ole
itseltä pois jos kehuu toista naista. Kiitin häntä kohteliaisuudesta ja kerroin,
että normaalisti kävelen paljon reippaammin, mutta täällä on pitänyt opetella
verkkaisempi askellus. Muuten huudellaan pole pole. Hän nauroi tälle ja sanoi,
että nyt kävelysi on täydellinen.
Miesten tapa lähestyä siskoja on sitten vähän toinen. Tänään
sain kirjeen osoitettuna minulle, Sizy. Sen ojensi minulle eräs hotellin
henkilökunnasta ja kysyi, voinko auttaa häntä. Luulin, että kirje oli hänelle
ja hän tarvitsi sen kanssa apua. Sitten tajusin, että kirje oli minulle,
häneltä. Siinä vedotaan minuun ja jumalaan ja pyydetään apua, mainitaan
kouluikäiset lapset. Mies on esimiesasemassa hotellissa ja juurikin se, joka on
aina ensimmäisenä flirttailemassa naisten kanssa. Minulle hän on aina ollut
ystävällinen mutta asiallinen. Siksi yllätyin kirjeestä. En ole todellakaan
ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa pyydetään rahaa, mutta häneltä pyyntö
tuntui oudolta ja kiusalliseltakin. Tekikö hän sen siksi, että luottaa, etten kerro
hotellin johtajalle vaiko siksi, että vaikutan helpolta tapaukselta? Missään
suuressa ahdingossa hän tuskin on. Kirjeelle hän tämän kirjoitti siksi,
etteivät kollegat tietäisi mitä tapahtuu. Hetken tilannetta puntaroituani,
kirje yhä kädessäni, kysyin häneltä suoraan montako lasta hänellä on. Kolme.
Minkä ikäisiä. Neljätoista ja kaksitoista ja nuorin on... ehkä kaksi (joutui
miettimään). Mitä koulua kaksi vanhinta käyvät. Vastaus on vähän epämääräinen.
Sitten katsoin häntä silmiin ja kysyin suoraan: Miten minä voisin auttaa
lapsiasi? Seurasi hiljaisuus. Hän meni hämilleen ja naurahti. Halusin nähdä
mihin hän sitä rahaa tarvitsee. Jos hän olisi pystynyt sen suoraan sanomaan,
olisin voinut harkita vaikka koulutarvikkeiden hankkimista (jota kyllä
harkitsenkin). Mutta se reaktio jonka sain kysymykseeni paljasti, että
itselleen hän rahaa pyysi ja huomasi, että vesiperän veti tämä hakemus. Ehkä
Sizy oli kovempi luu mitä hän kuvitteli. Ei ollutkaan pitkästynyt kotirouva vaan rupesi
perhana tenttaamaan.
Raha on läsnä kaikessa, vaikkei haluaisi. Näissä maissa joutuu
jatkuvasti elämään sen asetelman kanssa, että itsellään on enemmän kuin monella
muulla. Niin rikas en kuitenkaan ole kuin moni ehkä luulee (kiitos Kelan
suotuisan myötävaikutuksen). Kaikkihan
täällä törmäävät jossain vaiheessa tilanteeseen, että juuri kun luulet
tutustuneesi ihmiseen, hän pyytääkin rahaa. Tulee tunne, että onko se ollut
kaiken aikaa toisen motiivi olla ystävällinen. Joskus se on, joskus ei. Olen
kokenut molemmat monta kertaa.
Auttaminen on laaja käsite. Joillekin miehille se on sitä,
että viedään paikallinen nainen ravintolaan ja ostetaan hänelle vaatteita ja
annetaan vähän taskurahaa ja nainen voi sitten vapaasti päättää miten palkitsee
vuorostaan tämän ”auttamisen”. Ja voin kokemuksesta kertoa, että nämä miehet
loukkaantuvat verisesti jos tätä auttamista menee yhtään arvostelemaan.
Olen auttanut omalla tavallani kun siihen on ollut tarve ja
tilaisuus. Olen maksanut koulumaksuja, ostanut hyödyllisiä tarvikkeita,
polkupyörän, lääkkeitä. Antanut pois lähtiessäni omia tavaroitani. Niistä
mitään minulta ei pyydetty. Apu on mennyt tarpeeseen ja minulle on jäänyt hyvä
mieli. Auttaminen ei saa kuitenkaan olla hyvän omantunnon ostamista itselleen.
Avunpyynnölle ei voi ummistaa silmiään, olivat motiivit
mitkä tahansa. Vielä selvitän mitkä ne olivat tämänpäiväisen kirjeen takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti