Mitä missä milloin? Eräs ruotsalainen kollega aikoinaan
vitsaili, että suomi syntyy niin, että otetaan ruotsinkielinen sana ja lisätään
perään i-kirjain. Ehkä tässä on yksi syy, miksi kiswahili kuulostaa niin
kodikkaalta. Esimerkkejä:
bili (lasku), saladi (salaatti), chizi (juusto), sosi
(kastike), nanasi (ananas), friji (jääkaappi), peni (kynä), boksi (laatikko), begi
(laukku), soksi (sukat), benki (pankki), bichi (ranta) ja airpoti
(lentokenttä).
Nämä ovat tietysti tyypillisiä lainasanoja ja melko tuoreita
sellaisia. Todellisuudessa swahilinkieli on perintöä Itä-Afrikan rannikolla
eläneiden kansojen pitkästä ja värikkäästä historiasta ja imenyt vaikutteita
monesta kielestä – enimmäkseen arabiasta ja persiasta. Myöhemmin kieleen on
tarttunut sanoja myös intiasta, portugalista ja englannista.
Jos olisin tiennyt, että tänne tullaan näinkin pitkälle
reissulle, olisin prepannut kieltä. Jos ja jos. Tarttuu se toki väkisinkin kun
sitä kuulee päivittäin. Parhaillaan saan kielikylpyä siivoojaltamme, joka on
huoneeseen saavuttuaan puhua palpattanut kännykkäänsä tauotta. Siivous jotenkin
näkyy hoituvan yhdellä kädellä. Yläkerran katolta kantaa sieltäkin kovaääninen
jutustelu. Tänne autioon hotelliimme pamahti lauantaina suuri seurue
seminaariväkeä mantereelta. Normaalisti niin hiljaiselta käytävältä kantoi huutoja
ja nauruja ja huoneiden ovet paukahtelivat auki ja kiinni. Joku koputteli
meidänkin oveemme ja tempaisin sen auki ilmeisesti niin kiukkuisen näköisenä,
että naapurihuoneeseen pyrkinyt mies luuli varmaan nähneensä kummituksen.
Kaikkien muiden huoneiden ovet olivat sepposen selällään ja ihmisiä juoksi
käytävällä edestakaisin, osa miehistä vain pyyhkeet lanteillaan. Vaihtelua
hiljaiseloon tosiaan.
Täällä, missä kulttuuriin kuuluu puhua, kysyä kuulumiset,
kertoa omat ja tervehtiä kaikki tutut ja tuntemattomat, moni muualta tuleva
meinaa läkähtyä. Tutut katukauppiaat jättävät minut jo rauhaan, mutta
huikkaavat kuitenkin että mitäs siskolle tänään kuuluu, oletko ok? Sister,
Sizy, Mizy, Dada. Arkinimiäni.
Viikonlopun ehkä hauskin keskustelu käytiin upouudessa,
laiturin päälle rakennetussa ravintolassa, joka on taas
avannut ovensa oltuaan 10 vuotta täysin autiona (kuvassa ylhäällä sama ravintola vuodelta 2004 pian sen jälkeen, kun silloinen etelä-afrikkalainen manageri lähti maasta
hippulat vinkuen, joidenkin rahasotkujen vuoksi). Istuimme kuuden hengen voimin
kulmapöytään, aaltojen loiskiessa siinä ihan vierellä. Hämärtyvältä rannalta, vedestä,
kuului karmeaa miehen huutoa. Tarjoilija
naurahti ja sanoi, että ei hätää, hän on vaan niin iloinen kun on uimassa. Saimme
sitten ruokalistat käsiimme ja husband kysyi tarjoilijalta, mistä ravintolan
pihviliha tulee. Lehmästä, oli vastaus.
Ravintola vuonna 2014, kunnostuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti