Päivän pituus on noin 11 tuntia. Seitsemältä aamulla on jo valoisaa.
Herätyskelloa ei tarvita, sillä mynapariskunta hoitaa sen tehtävän
tunnollisesti. Kaksi keltanokkaa tuijottaa ikkunan takana heti aamulla, kun
avaan pariovet parvekkeelle. Ja jos ovet eivät aukene kahdeksaan mennessä,
alkaa kuulua melkoinen säksätys ja motkotus.
Huomenta. Johan tässä
on odoteltukin.
Itsepä aloitin tämän tarjoamalla mynille ruokaa. Meni hetki
löytää, mistä herrasväki pitää. Leivällä aloitettiin ja se on herkkua, mikäli vain
on riittävän tuoretta ja vaaleaa. Mynat ovat tästä tarkkoja, kuiva leipä ei
kelpaa eikä mikään täysjyvä. Yritin tarjota myös leipää terveellisempiä
vaihtoehtoja kuten pähkinöitä, mandariinia ja omenaa. Jälkimmäisen lopulta syövät urputuksen kera,
mikäli se on pilkottu riittävän pieniksi paloiksi. Mynat ovat kömpelöitä ja
kärsimättömiä ruokansa pilkkomisen kanssa. Mandariini ei maistunut niille
lainkaan, eivät myöskään pähkinät. Sen sijaan riisistä ne pitävät ”kuin hullu
puurosta”. Erityisesti pitkäjyväisestä basmatiriisistä, jonka ne nautiskelevat riisinjyvä
kerrallaan. Toisin sanoen hotkaisevat jyvän kerrallaan. Keittelen sitä heille
nyt säännöllisesti ja sitä tarjoillaan
aamuisin, lounasaikaan (jos olen paikalla) ja ennen auringonlaskua. Tilausta
pistetään sisään ikkunan takaa kovaäänisesti mikäli tarjoilijaa ei heti näy.
Pari kertaa on lasia jopa koputettu nokalla.
Mynat ruokailevat
vuorotellen. Toisen syödessä toinen vahtii puunoksalla ja kommentoi.
Jaaha, riisiä kuten
tilasinkin.
Myna eli pihamaina (Acridotheres tristis) on kottaraisten heimoon
kuuluva varpuslintu, joka on yleinen Keski- ja Etelä-Aasiassa. Se on lähtöisin
Intian ja Bangladeshin alueilta, mutta levinnyt laajalle alueelle, osin ihmisen
toimesta. Euroopassa mynia elää ainoastaan pieni populaatio Ranskassa ja
Turkissa. Australiassa myna alkaa olla jo maanvaiva, haitallinen vieraslaji.
Myna on myös suosittu häkkilintu ja se oppii matkimaan ihmisen puhetta. Sen
ääntelyä ei juuri voi laulamiseksi kutsua. Se juttelee, kurnuttaa, viheltää,
naksuttelee ja varoittaessaan kitisee. Varoitusääntä saan kuulla silloin, kun
pulska pulupariskunta yrittää tulla mynien apajille. Mynat pelkäävät
suurikokoisia puluja, jotka puolestaan pelkäävät minua. Mynat eivät.
Kambodzhassa ja Laosissa olen jo myniin tutustunut ja pannut merkille, että ne liikkuvat aina
pareittain. Myna onkin yksiavioinen lintu ja liikkuu päivisin puolisonsa
kanssa. Jos näet mynan yksin, puoliso ei ole koskaan kaukana. Öisin mynat
kerääntyvät nukkumaan laumassa. Näin ne tekivät esimerkiksi Vientianessa, jossa
illalla mynapari toisensa jälkeen kerääntyi yöpuulleen, asuntomme edustalla olevaan
korkeaan antennimastoon. Näistä meidän täkäläisistä mynistamme en tiedä. Sen
verran olen niitä seurannut, että ne näyttäisivät nukkuvan kahdestaan
vastapäisen talon seinustalla olevan ilmastointilaitteen takana. Siellä saattaa
olla myös niiden tuleva pesäpaikka. Elleivät sitten tee pesää meidän ikkunamme
taa.
Linssiluteiksi mynia
ei voi haukkua, sillä ne lähtevät karkuun heti huomatessaan, että yritän kuvata.
Löysin tiedon, jonka mukaan myna käyttää ruokailuun noin neljä
prosenttia valveillaoloajastaan. Täytyy vihjaista tästä meidän mynillemme,
joilla tuo aika kyllä rupeaa ylittymään. Olen huomaavinani, että säännölliset riisiateriat
alkavat näkyä myös niiden vyötäröllä. Kevään edetessä on syytä muutenkin ruveta
vähentämään tarjoiluja, sillä mynien on
etsittävä ravintonsa luonnosta – tai tästä kaupunkiympäristöstä. Myna on
kaikkiruokainen ja sen ravintoon pitäisi kuulua myös hyönteisiä ja matoja.
Ilmeisesti heinäsirkat ovat sen suurinta herkkua. Kaipa pariskunta odottaa,
että alan niitäkin pian tarjoilemaan.
Sattuipa silmiini verkkouutinen toukokuulta 2014, jolloin Suomen
ensimmäinen pihamaina bongattiin Utössä. Uutisessa tosin spekuloitiin, ettei
kyseinen yksilö ollut luonnonvarainen, vaan häkkikarkulainen Virosta. Myna joka
tapauksessa teki tuolloin kevätretken Suomen saaristoon, vietti yönsä Utössä ja
suuntasi aamulla merelle kohti etelää. Itsekin Utön saarella käyneenä ja yöpyneenä
ymmärrän mynaa, Utö on varmasti yksi Suomen kauneimpia paikkoja. Mutta jos
minulla olisi siivet, olisin itsekin jatkanut matkaa kohti etelää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti