Katsaus arkkitehtuuriin – Osa 2: Modernismi ja sosialistinen realismi

Sanoin, että uusi Tashkent oli valmistuessaan ultramoderni kaupunki. Modernismi tyylisuuntana syntyi jo 1900-luvun alkupuolella. Sen johtolankana on, että muoto seuraa toimintaa. Modernismille tyypillistä onkin funktionaalisuus, epäsymmetria ja geometriset muodot. Modernismi oli pitkälti arkkitehtuurin läpileikkaava teema Neuvostoliitossa ja kukoisti siellä jo 1920- ja 1930-luvuilla. Tuon ajan ankaran abstraktin taiteen suuntaa kutsutaan myös konstruktivismiksi. Sen perustajina pidetään venäläisiä Vladimir Tatlininia ja Aleksandr Rodtšenkoa. Konstruktivismille tyypillistä ovat abstraktit geometriset muodot ja teolliset materiaalit.

Toisen maailmansodan jälkeen konstruktivismi levisi Eurooppaan ja oli vallalla varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin siitä innostuttiin Suomessakin. Neuvostoarkkitehtuurissa modernismi ja konstruktivismi jalostuivat 1950-luvulla brutalismiksi kutsutuksi suunnaksi, jonka tavoitteena oli luoda uusia avauksia arkkitehtuuriin. Brutalismi suosi rakennusten selkeän konstruktiivista hahmotusta ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja. Materiaaleja olivat betoni ja teräs. Kotoinen esimerkki tyylisuunnasta on Helsingissä vuonna 1967 valmistunut Makkaratalo.

Brutalistista tyyliä on kutsuttu myös nimellä utopistinen tai sci-fi. Kieltämättä osa tuon ajan rakennuksista näyttääkin kuin toiselta planeetalta tupsahtaneelta, esimerkiksi aiemmin mainitsemani Tashkent tv-torni.

Tashkentin monet hallintorakennukset, koulut ja museot edustavat brutalismia. Kuvissa State Museum of History of Uzbekistan ja Hotel Uzbekistan, josta sanon "Ugly is new beautiful".

Futuristista ja geometristä muotokieltä teräksestä.

Myös orgaaniset muodot kuuluvat modernismiin. Yksityiskohta asuintalon sisäänkäynnistä.

Neuvostoliitossa konstruktivismin syrjäytti taiteessa jo 1930-luvulla sosialistinen realismi. Sillä tarkoitetaan Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa hallinnutta taidesuuntausta, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä. Kaikkiin taiteisiin sovellettiin realistista muotoa ja sosialistista sisältöä. Toisin sanoen taiteen tehtävä oli palvella vallankumousta ja sosialismin rakentamista olemalla kansantajuista ja puoluekantaista.

Sosialistisen realismin opin kirjoittivat Maxim Gorki, Josif Stalin ja Andrei Ždanov. Heidän oppinsa mukaan taiteen oli oltava optimistista, realistista ja sankarillista. Tyypillisesti työväestö kuvattiin sankareina ja heidän tapaansa elää ihailtiin. Kuvaustyylejä olivat monumentaalisuuden ja veistoksellisuuden lisäksi esimerkiksi pateettisuus, muotokuvamaisuus, optimistisuus ja periaatteellisuus.

Aatteen mukainen ideaalitilanne: korkeasti koulutetut neuvostomies ja -nainen, jotka molemmat osallistuvat ahkerina tuottavaan työntekoon, korkeaa kulttuuria arvostaen ja kommunistisen vision jakaen (mosaiikista viereisestä puistostamme).

Tashkentin uudelleenrakentamisen aikaan sosialistinen realismi oli vielä vahvasti vallassa, niin taiteessa ja kirjallisuudessa kuin arkkitehtuurissakin. Itse asiassa se oli ainoa virallisesti sallittu taidesuuntaus vielä tuolloin. Sosialistinen realismi onkin vahvasti läsnä katukuvassa, esimerkiksi rakennuksia koristavissa mosaiikeissa ja muraaleissa, joissa työn sankarit -teemaan törmää usein.

Nämä sankarit löytyvät Helsingistäkin.

Graffitin esikuva? Keramiikkataidetta neuvostotalon seinässä.

Mosaiikit ja muraalit tarjoavat yllättäen myös kurkistusikkunan kaupungin varhaisempaan historiaan, sillä niissä kommunismin aatteelliseen viestiin yhdistyy Uzbekistanin perinteinen taide ja mosaiikkien valmistustapa. Islamilaiselle taiteelle tyypilliset ornamentit puskevat vahvasti läpi muraaleja koristaen ja antaen varsin mielenkiintoisen mausteen neuvostoajan tuotoksille.

Kuvaparit talojen päädyistä, joiden muraalikuviot jatkuvat katonrajassa ja kerrosten väleissä. Mietin, miltä tällainen koristelu näyttäisi Merihaassa tai Itä-Pasilassa?

Islamilaista ornamenttitaidetta yhdistettynä sosialistiseen realismiin.

Päätän nämä neuvostoarkkitehtuurin ja -taiteen pintaa raapaisseet amatöörimäiset kirjoitukset kuvineen tähän. Mietin, millainen aarreaitta tutkimuskohteena Tashkent olisikaan alaan perehtyneelle asiantuntijalle, taidehistorioitsijalle tai vaikkapa valokuvaajalle. Tulkaa tänne vielä, kun tämä kaikki on olemassa. Varsinkaan nämä betoniset asuintalot muraaleineen eivät ole täällä enää kauan.