Kahden naisen koraaninmetsästys

Lähdimme täällä asuvan ystävän kanssa yhdessä tutkimusmatkalle, tavoitteenamme löytää yksi maailman vanhimmista koraaneista. Ohjeet sen luo olivat melko epämääräiset, mutta ystävälläni oli vahva aavistus mistä etsiä.

Suuntasimme keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Tashkentin vanhaan kaupunkiin ja uskonnolliseen keskukseen, jota kutsutaan myös Khazrat Imam -kompleksiksi. Tämä alunperin 1500-luvulla rakennettu Tilla Sheikh -moskeijan (kuva yllä), kaksi mausoleumia ja Barak-khan madrassan käsittävä alue on käytännössä rakennettu uudelleen, alkuperäistä kuitenkin kunnioittaen. Kompleksi rajoittuu islamilaiseen instituuttiin, jonne meillä ei ollut asiaa. Aluetta ympäröi Tashkentin vanhin asuintaloalue, josta puolet on äskettäin lanattu maantasalle. Alueelle nousee parhaillaan suuri betonikompleksi, tuleva islamilaisen kulttuurin keskus ja museo.

Oli tihkusateinen harmaa päivä, joten hetken rakennuksia kierreltyämme siirryimme suoraan Barak-khan madrassaan ja sen sisällä olevaan kirjastomuseoon, jossa on ainutlaatuinen kokoelma pyhiä kirjoja ja manuskriptejä. Kengät oli jätettävä rakennuksen ulkopuolelle ja hiukset peitettävä huivilla. Sellaista minulla ei poikkeuksellisesti ollut mukanani, mutta mustan neulepoolon korkea kaulus toimi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin.

Barak-khanin sisäänkäynti.

Sitten olimmekin kaikkein pyhimmän äärellä, asian ytimessä. Koraani odotti meitä lasivitriinissään. Kyseessä on yksi maailman vanhimmista koraaneista, 700-800 –lukujen vaihteessa Irakissa kirjoitettu Samarkand Kufic Quran, joka tunnetaan myös nimellä Uthmanin koraani.

Tämän koraanin uskotaan kuuluvan kalifi Uthmanin tilaamiin viiteen kopioon alkuperäisestä koraanista. Koraanit teetettiin pian profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen ja ne lähetettiin tuon ajan tärkeimpiin islamilaisiin kaupunkeihin. Uthman itse piti yhden käytössään Medinassa. Uthmanin seuraaja Ali otti koraanin mukaansa Kufan kaupunkiin, nykyisen Irakin alueelle. Tarinan mukaan alueella vallinneiden levottomuuksien vuoksi koraani siirrettiin turvaan Samarkandiin. Kenen toimesta, siitä ei ole täysin varmuutta. Kirjaston tietojen mukaan koraanin sinne siirsi tietysti Amir Timur itse.

Uthman surmattiin koraanin äärelle ja sivuilta löytyy veritahroja. (Kuvan lähde EU, museossa oli ehdoton kuvauskielto)

Koraanin teksti on kirjoitettu kufic-kirjasintyypillä, joka on vanhimpia arabian kielen kalligrafiassa. Kyseinen kirjasintyyppi koristaa useiden rakennusten seiniä Uzbekistanissa, esimerkiksi Samarkandissa. (Kuva Wikipediasta)

Samarkandissa koraania säilytettiin Khoja Ahrar –moskeijassa vuosisatoja aina vuoteen 1869 asti, jolloin  venäläiskenraali Abramov antoi sen ensin Turkistanin kuvernöörille, joka vuorostaan lähetti sen Pietarin kirjastoon (nykyään Venäjän kansalliskirjasto). Pietarissa teetettiin myös tutkimus koraanin aitoudesta. Sen ikä ja aitous varmennettiin ortografisin ja paleografisin menetelmin sekä radiohiiliajoituksella.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Lenin lahjoitti koraanin hyväntahdon eleenä venäläisille Bashkortostanin alueella Ufan kaupungissa asuville muslimeille. Sieltä, melko läheltä nykyisen Kazakstanin rajaa, koraani palasi lopulta Keski-Aasiaan ja Tashkentiin vuonna 1924.

Onko Uthmanin koraani yksi maailman vanhimmista koraaneista? Täällä ollaan varmoja, että se on. Tämän huomioon ottaen ymmärtää hyvin, miksi sen ympärille rakennetaan parhaillaan valtavaa kolossia, koraanin uutta sijoituspaikkaa. Tämä harvinaisuus, joka meillä oli kunnia nähdä, tulee nousemaan yhdeksi Keski-Aasian merkittävimmistä nähtävyyksistä, ellei jopa pyhiinvaelluskohteeksi. 

Koraania pääsee pian katsomaan sen uuteen sijoituskohteeseen, joka suunnitellaan suuren yleisön tarpeisiin.

Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että  Uthmanin koraani on saanut tähän asti olla melko lailla rauhassa Tashkentin laitamilla, jonne suurin osa turisteista ei eksy edes vahingossa. Harva löytää vaikka yrittäisikin.