Lähdimme täällä asuvan ystävän kanssa yhdessä tutkimusmatkalle, tavoitteenamme löytää yksi maailman vanhimmista koraaneista. Ohjeet sen luo olivat melko epämääräiset, mutta ystävälläni oli vahva aavistus mistä etsiä.
Suuntasimme keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Tashkentin vanhaan kaupunkiin ja uskonnolliseen keskukseen, jota kutsutaan myös Khazrat Imam -kompleksiksi. Tämä
alunperin 1500-luvulla rakennettu Tilla Sheikh -moskeijan (kuva yllä), kaksi mausoleumia ja
Barak-khan madrassan käsittävä alue on käytännössä rakennettu uudelleen,
alkuperäistä kuitenkin kunnioittaen. Kompleksi rajoittuu islamilaiseen
instituuttiin, jonne meillä ei ollut asiaa. Aluetta ympäröi Tashkentin vanhin
asuintaloalue, josta puolet on äskettäin lanattu maantasalle. Alueelle nousee parhaillaan
suuri betonikompleksi, tuleva islamilaisen kulttuurin keskus ja museo.
Oli tihkusateinen harmaa päivä, joten hetken rakennuksia
kierreltyämme siirryimme suoraan Barak-khan madrassaan ja sen sisällä olevaan
kirjastomuseoon, jossa on ainutlaatuinen kokoelma pyhiä kirjoja ja
manuskriptejä. Kengät oli jätettävä rakennuksen ulkopuolelle ja hiukset peitettävä
huivilla. Sellaista minulla ei poikkeuksellisesti ollut mukanani, mutta mustan
neulepoolon korkea kaulus toimi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin.
Barak-khanin sisäänkäynti.
Sitten olimmekin kaikkein pyhimmän äärellä, asian ytimessä.
Koraani odotti meitä lasivitriinissään. Kyseessä on yksi maailman vanhimmista
koraaneista, 700-800 –lukujen vaihteessa Irakissa kirjoitettu Samarkand Kufic
Quran, joka tunnetaan myös nimellä Uthmanin koraani.
Tämän koraanin uskotaan kuuluvan kalifi Uthmanin tilaamiin
viiteen kopioon alkuperäisestä koraanista. Koraanit teetettiin pian profeetta
Muhammedin kuoleman jälkeen ja ne lähetettiin tuon ajan tärkeimpiin
islamilaisiin kaupunkeihin. Uthman itse piti yhden käytössään Medinassa.
Uthmanin seuraaja Ali otti koraanin mukaansa Kufan kaupunkiin, nykyisen Irakin
alueelle. Tarinan mukaan alueella vallinneiden levottomuuksien vuoksi koraani
siirrettiin turvaan Samarkandiin. Kenen toimesta, siitä ei ole täysin
varmuutta. Kirjaston tietojen mukaan koraanin sinne siirsi tietysti Amir Timur
itse.
Uthman surmattiin
koraanin äärelle ja sivuilta löytyy veritahroja. (Kuvan lähde EU, museossa oli
ehdoton kuvauskielto)
Koraanin teksti on
kirjoitettu kufic-kirjasintyypillä, joka on vanhimpia arabian kielen
kalligrafiassa. Kyseinen kirjasintyyppi koristaa useiden rakennusten seiniä
Uzbekistanissa, esimerkiksi Samarkandissa. (Kuva Wikipediasta)
Samarkandissa koraania säilytettiin Khoja Ahrar –moskeijassa
vuosisatoja aina vuoteen 1869 asti, jolloin venäläiskenraali Abramov antoi sen ensin
Turkistanin kuvernöörille, joka vuorostaan lähetti sen Pietarin kirjastoon
(nykyään Venäjän kansalliskirjasto). Pietarissa teetettiin myös tutkimus koraanin aitoudesta. Sen ikä ja aitous varmennettiin ortografisin ja paleografisin
menetelmin sekä radiohiiliajoituksella.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Lenin lahjoitti koraanin
hyväntahdon eleenä venäläisille Bashkortostanin alueella Ufan kaupungissa
asuville muslimeille. Sieltä, melko läheltä nykyisen Kazakstanin rajaa, koraani
palasi lopulta Keski-Aasiaan ja Tashkentiin vuonna 1924.
Onko Uthmanin koraani yksi maailman vanhimmista
koraaneista? Täällä ollaan varmoja, että se on. Tämän huomioon ottaen ymmärtää hyvin, miksi sen
ympärille rakennetaan parhaillaan valtavaa kolossia, koraanin uutta sijoituspaikkaa. Tämä harvinaisuus, joka meillä oli kunnia nähdä, tulee
nousemaan yhdeksi Keski-Aasian merkittävimmistä nähtävyyksistä, ellei jopa
pyhiinvaelluskohteeksi.
Koraania pääsee pian katsomaan sen uuteen sijoituskohteeseen, joka suunnitellaan suuren yleisön tarpeisiin.
Tuntuu suorastaan uskomattomalta, että Uthmanin koraani on saanut tähän
asti olla melko lailla rauhassa Tashkentin laitamilla, jonne suurin osa turisteista
ei eksy edes vahingossa. Harva löytää vaikka yrittäisikin.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti