Samarkandin helmet 1/3: Sher-Dor

Kolme asiaa Samarkandissa, tai oikeammin paikkaa, tekivät minuun erityisen vaikutuksen. Jokainen kokee asiat tavallaan. Sanoipa eräs husbandin kollega, ettei koko Samarkand tehnyt häneen minkäänlaista vaikutusta. Epäilen, ettei ehkä mikään muukaan paikka maailmassa. Kunnioitan hänen näkemystään, mutta sallin kuitenkin itselleni omani ja ne vahvat tunteet, jotka Samarkandin ja kolmen helmeni kohtaaminen herättivät.

Olin etukäteen antanut itselleni tehtävän Samarkandissa. Jo heinäkuussa Tashkentiin saavuttuamme huomioni kiinnittyi 200 somin setelin hypnotisoivaan kuvaan. Setelin keskellä komeilee keltainen tiikeri, joka kantaa selässään aurinkoa, jolla on aasialaispiirteiset kasvot. Muutama päivä myöhemmin törmäsin kadulla mahtipontiseen rakennukseen, jonka katonrajasta löysin samaisen auringon kasvoineen. Koska islamilaisessa taiteessa (varsinkin rakennustaiteessa) on visusti kielletty ihmisten ja eläinten kuvaaminen, herätti tämä heti mielenkiintoni. Kyseessä täytyi olla sellainen symboli, joka liittyy aikaan ennen islaminuskoa.

Seteli ja kongressirakennus Tashkentissa.

Pienen taustaselvityksen jälkeen symboli saikin nimen: Sher-Dor eli aurinkoleijona. Jostain syystä tiikeriä kutsutaan tässä yhteydessä leijonaksi. Molempia suurkissoja on elänyt Zerafshanin laaksossa, leijonia 700-luvulle asti ja tiikereitä 1900-luvun alkuun asti. Leijona kantaa selässään aurinkoa, jolla on ihmisen kasvot. Tämä on vanha persialainen voiman symboli ja juontaa ilmeisesti alueella vallinneesta vanhasta iranilaisesta uskonnosta, zoroastrianismista, islamia edeltävältä ajalta. Setelistä ja kongressirakennuksesta löytyneen symbolin juuret vievät kuitenkin Samarkandiin ja Sher-Dorin nimeä kantavaan madrassaan, jonka pääsisäänkäynnin kaakeleissa aurinkoleijonat asustavat. Tämän madrassan kohtaamista olin siis odottanut heinäkuusta asti. Aurinkoleijona on nykyään myös Samarkandin kaupungin symboli.

Siinä se on: Sher-Dor madrassa aurinkoleijonineen.

Aurinkoleijona ja sen saalis.

Pääsisäänkäynnistä löytyy keskellä myös swastika, muinainen runsauden ja hedelmällisyyden symboli.

Sher-Dor madrassa rakennettiin Registan-aukiolle 1600-luvun alkupuolella, tarkoituksena muodostaa peilikuva 200-vuotta vanhemmalle vastapäiselle Ulugbekin madrassalle. Koska maasto nousi kohti länttä, oli uuden madrassan rakenne jätettävä hieman matalammaksi kuin sen esikuva, jottei siitä tulisi tätä korkeampi. Vaikka Sher-Dorista oli tarkoitus tehdä isoveljensä Ulugbekin madrassan kopio, sen rakentamisessa käytettiin tuon ajan viimeisimpiä innovaatioita. Esimerkiksi kattorakenteet ovat täysin erilaiset ja eri muotoiset kuin Ulugbekin madrassassa. Sen vuoksi Sher-Doria pidettiinkin valmistuttuaan modernina rakennuksena. Madrassan tärkein funktio oli toimia opetuskäytössä ja Sher-Dor tarjosi enemmän talvikäyttöön soveltuvia opetustiloja kuin Ulugbekin madrassa.

Madrassan sisäpihan kaunista näkymää luokkahuoneiden värikkäisiin mosaiikkiseiniin, joita koristavat hienot yksityiskohtaiset arabeskit (kasviaiheiset koristekuviot), girkhit (persialaiset solmut) ja ornamentaaliset arabiankieliset koraanitekstit.

Vaikka Sher-Dor madrassa on selvinnyt lukuisista maanjäristyksistä vuosien saatossa, se on kärsinyt myös merkittäviä tuhoja. 1960-luvulla se restauroitiin lähes kokonaan, joidenkin mielestä ehkä turhankin innokkaalla kädellä. Vuonna 2001 Sher-Dor pääsi UNESCO:n maailman kultturiperintökohteiden listalle ja tänä päivänä se on yksi Silkkitien tunnetuimpia ja arkkitehtonisesti merkittävimpiä rakennuksia.