Kirgistanin vuorilta valui meille hyytävän kylmä ilmamassa, joka toi kaupungin reunalla oleville vuorille ohuen lumikerroksen. Pudotus heinäkuisiin lukemiin oli 40 astetta. Se niistä välimerellisistä leveyspiireistä, ankara mannerilmasto näytti mistä tässä on oikeasti kyse. Toissa iltana sade muuttui hetkellisesti rännäksi ja mietin jo, onko glögikausi aloitettava.
Ei sentään. Nyt ollaan menossa kohti lämpöisempiä - toisin
sanoen ajankohtaan nähden normaaleja - aikoja ja hätyytellään jo 20 asteen
lukemia. Ei alkanut talvi vielä, aloitetaan syksy ensin. Tänään alkoi
pattereista kuulua pulputusta ja keskuslämmityskin käynnistyi, hieman myöhässä.
Saimme kaupunkiin myös valtiovierailijan, kun Venäjän presidentti piipahti
täällä parin päivän visiitillä, muun muassa avaamassa ydivoimalan
rakennustyömaan. Katukuvassa vierailu ei näkynyt muuten, kuin satunnaisena
pääteiden sulkemisena ja kadunvarsilla liehuvina lippuina.
Huomenna koittaa odotettu päivä. Suuntaamme junalla kohti
Samarkandia, yhtä Silkkitien kiehtovimpia kaupunkeja. Maltankohan edes nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti