Hiekkamyrskyssä

Ulkoa alkoi iltapäivästä kajastaa todella erikoinen valo. Taivas oli oranssin keltainen, näkyvyys hävisi kuten kovassa sateessa tai sumussa. Sitten alkoi tuulla kovaa. Tein kauppareissun ja tuuli puhalsi hienonhienoa pölyä silmät ja suun täyteen, hampaissa narskui. Tuuli pöllytti katupölyä ja puista tippuneita lehtiä. Säätieto kertookin, että täällä on päällä hiekkamyrsky, tai oikeammin pölymyrsky, dust storm. Nyt sade piiskaa ikkunoita ja vie pölyt toivottavasti mennessään.

Viikonloppuna oli kaunis kävelyilma ja teimmekin pitkän lenkin puistoja ja joenvartta pitkin. Erään puiston uumenista löytyi toisen maailmansodan uhrien muistoksi rakennettu tunnelmallinen aukio, joka käsittää sodassa menehtyneiden uzbekkisotilaiden nimet koottuina eräänlaisiin metallisiin kirjoihin ja ikuisen tulen, jonka äärellä on surevaa naista esittävä patsas. Se kuvaa kaikkia niitä uzbekistanilaisia äitejä, joiden pojat eivät koskaan palanneet sodasta kotiin. Toisessa maailmansodassa kaatui 400 000 uzbekkisotilasta.

Joen varrelta löytyi myös tutunoloinen maisema. Olimme saapuneet Turkuun! Täkäläinen Aurajoki, oikeammin Chirchiq-joki (tai eräs sen sivuhaaroista) virtasi vuolaana ja melkein tulvi yli äyräiden. Jokivarressa on upeita vanhoja taloja, samalta aikakaudelta kuin meidän talomme.

Lopuksi houkutus kävelylenkin varrelta ja lukuharjoituksia kyrillisistä aakkosista kiinnostuneille. Lavash on täkäläinen leipä, donar viittaa tietysti kebabiin. Mutta entäpä loput? Välillä riittää, että hallitsee kirjaimet. Melko harvoin, tosin.