10.10.2016

Ein Prosit


Saksalaisten syksyinen ilosanoma, Oktoberfest, on kantanut toki tännekin. Hotellimme sponsoroi läheisen Die Stoube -ravintolan järjestämiä kemuja, joten meille pitkäaikaisina asiakkaina tarjottiin pääsyliput tapahtumaan. Voi mitä haaskausta minun osaltani! Päätimme kuitenkin mennä katsomaan, sillä onhan tätä kansanjuhlaa harjoiteltu Phnom Penhissä useaan otteeseen saksalaisten ystävien opastuksella.

Meno oli ihan tuttua täälläkin, paitsi että olutta sai rajattomasti. Sisääntulon yhteydessä kaikille laitettiin rannekkeet ja jaettiin tuopit ja pyyhkeet ja siitä ohjattiin ensimmäiselle tiskille, jossa mukiin sai täytettä. Sitten sisälle telttaan, jossa oli asiaankuuluvat pitkät pöydät ja orkesteri jo vauhdissa juomalauluja rallatellen. Nahkahousuja ja liivimekkojakin nähtiin.


Me emme olleet varanneet pöytää, koska emme kuuluneet mihinkään seurueeseen. Niinpä meidät ohjattiin ihan orkesterin viereen eturiviin vähän pienempään pöytään ja siihen tuotiin joku kyltti kiinaksi. Moni kävi kunnioittavasti toteamassa, että teillä on paras pöytä. Ei aavistustakaan, mitä siinä kyltissä luki.

Oluttyttö kiersi ahkerasti täyttämässä tyhjentyneitä tuoppeja ja minullekin alkoi hommaa seuratessa tulla vähitellen jano, sillä oma tuoppini oli yhä neitseellisen korkkaamaton. Meille olutvammaisille oli tarjolla vettä, mutta sentään myös Jägermeisteria, jota sai yhden snapsilasillisen per henkilö. Kun runsaasta tarjoilupöydästä vielä löytyi herkullista grillattua kanaa ja erilaisia salaatteja, olin varsin tyytyväinen. Husband luonnollisesti panosti olueen ja makkaroihin. Olut muuten oli paikallista Bintangia, jonka tehdas kuuluu Heinekenille. Kuulemma ihan maukasta.

Juhlijoille jaettiin myös pienet vitamiinilisät, joiden tarkoitus saattoi olla joko antaa uutta nostetta illan mittaan tai auttaa juhlista toipumisista seuraavana päivänä. Tarkempi silmäys meille sisääntullessa laitettuihin rannekkeisiin paljasti, että ne oli ilmeisesti saatu lahjoituksena joltain sairaalalta. Aika kätevää mikäli joku sattuisi juhlimaan vähän liikaa. Nopeuttaa varmasti osastolle sisäänottoa.



Tunnelma oli vasta nousemassa kun me jo poistuimme alkuillasta ja vapautimme VIP-pöytämme uusille tulijoille. 

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Haluu seuraavaksi mukaan VIP-pöytään olutrannekkeella! Vielä jos pitkillä pöydillä pääsisi tanssimaan kuin saksalaisessa bierstubessa konsanaan...

Sirpa kirjoitti...

Voi sinun kanssasi olisi tanssittu varmasti!