Saksalaisten syksyinen ilosanoma, Oktoberfest, on kantanut
toki tännekin. Hotellimme sponsoroi läheisen Die Stoube -ravintolan järjestämiä
kemuja, joten meille pitkäaikaisina asiakkaina tarjottiin pääsyliput tapahtumaan.
Voi mitä haaskausta minun osaltani! Päätimme kuitenkin mennä katsomaan, sillä onhan
tätä kansanjuhlaa harjoiteltu Phnom Penhissä useaan otteeseen saksalaisten
ystävien opastuksella.
Meno oli ihan tuttua täälläkin, paitsi että olutta sai
rajattomasti. Sisääntulon yhteydessä kaikille laitettiin rannekkeet ja jaettiin
tuopit ja pyyhkeet ja siitä ohjattiin ensimmäiselle tiskille, jossa mukiin sai
täytettä. Sitten sisälle telttaan, jossa oli asiaankuuluvat pitkät pöydät ja
orkesteri jo vauhdissa juomalauluja rallatellen. Nahkahousuja ja
liivimekkojakin nähtiin.
Me emme olleet varanneet pöytää, koska emme kuuluneet
mihinkään seurueeseen. Niinpä meidät ohjattiin ihan orkesterin viereen
eturiviin vähän pienempään pöytään ja siihen tuotiin joku kyltti kiinaksi. Moni
kävi kunnioittavasti toteamassa, että teillä on paras pöytä. Ei aavistustakaan,
mitä siinä kyltissä luki.
Oluttyttö kiersi ahkerasti täyttämässä tyhjentyneitä
tuoppeja ja minullekin alkoi hommaa seuratessa tulla vähitellen jano, sillä oma
tuoppini oli yhä neitseellisen korkkaamaton. Meille olutvammaisille oli tarjolla vettä, mutta sentään myös Jägermeisteria, jota sai yhden snapsilasillisen
per henkilö. Kun runsaasta tarjoilupöydästä vielä löytyi herkullista grillattua
kanaa ja erilaisia salaatteja, olin varsin tyytyväinen. Husband luonnollisesti
panosti olueen ja makkaroihin. Olut muuten oli paikallista Bintangia, jonka
tehdas kuuluu Heinekenille. Kuulemma ihan maukasta.
Juhlijoille jaettiin myös pienet vitamiinilisät, joiden
tarkoitus saattoi olla joko antaa uutta nostetta illan mittaan tai auttaa
juhlista toipumisista seuraavana päivänä. Tarkempi silmäys meille sisääntullessa
laitettuihin rannekkeisiin paljasti, että ne oli ilmeisesti saatu lahjoituksena
joltain sairaalalta. Aika kätevää mikäli joku sattuisi juhlimaan vähän liikaa. Nopeuttaa varmasti osastolle sisäänottoa.
Tunnelma oli vasta nousemassa kun me jo poistuimme
alkuillasta ja vapautimme VIP-pöytämme uusille tulijoille.






2 kommenttia:
Haluu seuraavaksi mukaan VIP-pöytään olutrannekkeella! Vielä jos pitkillä pöydillä pääsisi tanssimaan kuin saksalaisessa bierstubessa konsanaan...
Voi sinun kanssasi olisi tanssittu varmasti!
Lähetä kommentti