Arjen havaintoja

Hotellimme sisäänkäyntiä värittävän taideteoksen viesti ei toteutunut eilen sunnuntaina, joka oli harmain päivä tähän mennessä. Vettä sataa lotisi ihan koko päivän. Myöhäiselle lounasreissulle oli lähdettävä taas taksilla, niin sinnikkäästi pilvet makasivat kaupungin päällä.

Olen puhunut takseista paljon, joten mainittakoon myös jotain hintatasosta. Aloitushinta mittarissa on aina 6500 rupiaa eli noin 45 senttiä. Vasta noin kilometrin kuluttua mittari alkaa ruksuttaa siitä eteenpäin. Taksikyyti maksaakin keskimäärin noin 0,35 euroa kilometri. Eli kun puolikin tuntia köröttelee liikenteen seassa ilmastoidussa kyydissä, on hinta yleensä alle kaksi euroa.

Tämä tuntuu käsittämättömältä, jos miettii taksifirmojen kannattavuutta. Bensa maksaa laadusta riippuen noin 7000 rupiaa litralta (0,50 euroa). Vaikka se on melkoisesti halvempaa kuin Suomessa, ei tuosta kovin kummoista tuottoa kyllä firmoille jää, kuljettajien palkoista puhumattakaan.

Testasimme lauantai-iltana paikallisen tuktukin, bajajin. Illallistimme vähän pidemmällä, eräällä sivukadulla sijaitsevassa meksikolaisessa ravintolassa (joka olikin erittäin suosittu paikallisten lapsiperheiden keskuudessa...) ja kun astuimme ulos sateeseen, ei takseja näkynyt missään. Bajaj?, ehdotti vahti. Jee, otetaan, sanoin innoissani. Olen jo monasti meinannut sellaiseen hypätä ihan vaan halusta testata kyytiä. Ja miten miellyttävä kyyti olikin. Luonnon ilmastointi (AC alam) ja aina muutama auto päästiin ohittamaan mopokaistaa pitkin. Bajajin kanssa on suositeltavaa sopia hinta etukäteen ja tämä on ollut monesta liian haastavaa. Me olemme tottuneita tähän systeemiin ja tarjouksemme kelpasi kuljettajalle laakista. Hotellin pihaan asti tällaista kansan kyytiä ei kuitenkaan päästetty, vaan piti jäädä puomin toiselle puolelle.

Sininen bajaj pilkistää puiden katveessa.

Hotellillammehan on muutenkin tiukat turvatoimet aina sisääntullessa. Taksin on avattava takakontti ja usein myös takapenkille kurkistetaan sisään. Hotellin sisäänkäynnissä on kaikkien mentävä metallinpaljastimen läpi ja käsilaukku ja ostoskassit tarkistetaan joka kerta. Sama systeemi toimii kaikilla ostoskeskuksilla.

Vähän myös muustakin hintatasosta täällä. Ravintola-annokset lähialueemme ravintoloissa liikkuvat haarukassa 6-10 euroa. Hinta tippuu huomattavasti paikallista ruokaa tarjoavissa Food Garden –kuppiloissa. Söimme yksi ilta sellaisessa kana-annokset tulisella sambalilla reilulla eurolla. Kuppi kahvia kahvilassa maksaa  noin 1,5 euroa ja oluttuoppi paikallista Bintangia noin 2 euroa. Tuontiolut on husbandin mukaan Suomen hinnoissa, myös kaupasta ostettuna. Kuten tiedossa oli, viini on kallista. Viinipullo maksaa kaupassa yleensä alkaen 30 euroa. Joskus tarjouksessa on erä viinejä 15 eurolla pullo, tuurilla voi löytää juotavan valkoviinin. Ravintolahinta on alkaen 7 euroa lasi, silloin kun viiniä on ylipäätään tarjolla. Aivan epäreilu asetelma.

Vielä yksi erityisen silmiinpistävä havainto: tupakka sauhuaa lähes jokaisen kädessä. Kaikki paikalliset tuntuvat polttavan, eivätkä vain miehet. Äidit polttavat ja nuoret naiset polttavat. Ravintoloissa on onneksi yleensä erikseen tupakoivien puoli, mutta mikäli löytyy ulkoterassi, se on aina automaattisesti täynnä sauhuttelijoita ja koko terassin ilma on savusta sakeana. Baareissa saa polttaa missä vain – ja kyllä poltetaankin.  Hotellissamme on keskikerros varattu tupakoitsijoille, muuten sisätiloissa on tupakointi onneksi kielletty.

Luin lehdestä, että Indonesia on Kiinan ja Venäjän jälkeen maailman suurin tupakoitsijamaa. Joka kolmas indonesialainen polttaa. Tupakka-aski maksaa 12.000 - 20.000 rupiaa (0,80 - 1,40 euroa). Viime aikoina on ollut puhe hinnan tuplaamisesta. Valtaosa tupakoitsijoista on arvellut lopettavansa tai ainakin vähentävänsä polttamista, mikäli näin kävisi. Terveysvaikutukset olisivat luultavasti merkittävät, mutta samalla se olisi isku maan tupakkateollisuudelle, sekä taloudellisesti että työpaikkojen osalta.

Tänään ei sada, joten on aika suunnata taas liikenteeseen, jalan jalan. Huomenna on suunta aivan uusi, Garudan lennolla kohti Lombokin saarta!

PS. Esimerkki täkäläisestä asiakaspalvelusta. Eilen aamusta huomasimme, että kylpyhuoneesta oli mennyt sähköt. Mainitsimme asiasta matkalla aamiaiselle ja kun palasimme huoneeseen, oli vika jo korjattu. Ja nyt soitettiin respasta, että heillä on meille jotain huoneeseen. Sitten soi ovikello ja minulle ojennettiin oheinen leivosvati pahoitteluna epämukavuudesta koskien sähköongelmaa.