Silmäilin Jaavan saaren vaihtelevaa maastoa lentokoneen
ikkunasta, kun lensimme sen yli koko pituudeltaan. Minkään valtion kartta ei
ole mielestäni yhtä kiehtova kuin Indonesian, eikä viehätys ole vain sen
pirstaleisuudessa vaan mittasuhteissa. Pelkästään Jaava on lähes tuhat kilometriä
leveä ja etäisyys Jakartasta Lombokin saarelle on noin 1200 kilometriä, kuin Suomi
päästä päähän. Kartalta katsottuna voisi ajatella, että Jaava, Lombok ja väliin
jäävä Bali ovat kuin pikkuruisia helmiä nauhassa, jota muut Sundasaaret
täydentävät sievästi kohti itää.
Ennen laskeutumista Lombokille ylitimme siis Balin sen
pohjoisreunaa pitkin ja suoraan yli Mount Agung –tulivuoren, jota kävimme
lähempää katsomassa vuonna 2009. Silloin vietimme 10 päivää Balilla ja
katselimme Sanurin rannalla idässä häämöttävää Lombokin salaperäistä saarta.
Tällä kertaa kyseessä ei ollut lomareissu, sillä husband
vietti päivät kokoustaen saaren pääkaupungissa Mataramissa ja sen liepeillä,
paikallisiin virastoihin ja hallintoon tutustuen.
Aamiaiskaverini.
Ei massaturismia.
Husbandin puhdetöitä kokousten päälle.
Viikonlopun rentouduimme
sitten omakustanteisesti leppoisan rantaloman merkeissä. Husbandin työkaverit
ihmettelivät, miksi emme mene viikonlopuksi Balille tai nykyään turistien niin
kovin suosimille Gilisaarille. Miksi ihmeessä, jos oli mahdollisuus olla
rauhallisella ja kiehtovalla Lombokilla! Kaikkien Jakartassa taksissa
vietettyjen tuntien päälle emme kuitenkaan lähteneet tällä kertaa retkeilemään
ja tutustumaan saareen, vaikka nähtävää olisi ollut. Näin lyhyeksi ajaksi meille
riitti meri, raikas ilma ja herkullinen indonesialainen ruoka.
Beach bbq buffet.
Viikonloppuna
uskaltauduttiin kuitenkin resortin ulkopuolelle, Senggigin keskustaan, joka
osoittautuikin varsinaiseksi baarikeskittymäksi. Löytyipä myös
live-musiikkia, paikallisten rakastamaa reggaeta sekä bluesia ja rock ´n´ rollia. Kaduilla kuului kova kopina, sillä yleinen kulkuneuvo oli hevosen vetämä tuktuk.
Lombokilta löytyi myös tutun näköisiä puita! Kuka tietää puun nimen?






3 kommenttia:
Ihania maisemia! Mikä puu? Kerro jo �� T.Piia
Puu on Pandanus, suomeksi kairapalmu, mutta vain etäisesti sukua palmuille. Se on tropiikin rantojen ja atollien asukas.
Pandanuksia on yli 700 lajia, joista osa on maustekasveja. Erityisen tunnettu se on näyttävistä ilmajuuristaan.
Kiitti! Onhan tuosta ollut puhetta... 😉 Mukavaa päivänjatkoa sinne😊 T. P
Lähetä kommentti