Hämmentävä tutkimus

Jo toista kertaa täällä asuessani jouduin, tai siis pääsin, vastaamaan opiskelijan katugallupiin. Istuin Trio Cafen terassilla nauttien kupillista mustaa laokahvia (cafe dam). Lempikahvilani Croissant d´Orin valitettavan sulkeutumisen jälkeen olen etsinyt uutta kantapaikkaa. Trio Cafen kahville ja tunnelmalle annan 8+. Etsintä jatkuu.

Mutta se gallup. Siinä istuessani ja kadun liikenteen ohi sumeasti tuijotellessani pöytääni istahtikin nuori mies. Anteeksi, hän aloitti melko vaikeasti ymmärrettävälle englannilla, voisinko haastatella sinua tutkimustamme varten. Mikä on aihe, kysyin. Villieläinten suojelu Laosissa, hän vastasi. Toki, sanoin, ja hän kiitti helpottuneena. Ilmeisesti monella ei ole ollut aikaa tai halua vastailla. Tässä menee 10 minuuttia, hän sanoi. Nyökkäsin.

Haastattelussa on kaksi osaa, hän kertoi. Ensin kysyn tästä suojelusta ja sitten taustojasi. Selvä homma. Ensimmäisen osan johdanto oli kovin sekava ja sen päätteeksi sain monisivuisen kaavion, josta minun piti valita vaihtoehto. Siinä oli erilaisia skenaarioita siitä, kuinka monta eläinlajia on suojeltu, kuinka paljon se on prosentuaalisesti maan eläimistä, pääsevätkö turistit suojelualueille, moniko talous hyötyy ja paljonko maahan jää tästä rahaa per eläin. Hän halusi tietää mikä näistä lukuisista skenaarioista vastaa sitä käsitystä, joka minulla nykytilanteesta on. Suoraan sanottuna ei ollut mitään käsitystä. Hän kysyi myös mitä mieltä olen suojelutilanteesta Laosissa noin yleisesti ottaen, erinomainen, hyvä, keskinkertainen, heikko. Heikko, vastasin, ja tuijottelin samalla niitä kaavioita ymmärtämättä niistä juuri mitään.

Kun olin valintani tehnyt, täysin mutu-pohjalta kuten hänelle sanoinkin, olikin asia käsitelty villieläinten osalta. Kakkososio tuntui kiinnostavan häntä paljon enemmän: kansalaisuus, ikä, olenko maassa yksin, kauanko olen ollut ja olenko vieraillut luonnonsuojelualueilla. Viimeisimpään sanoin että olen ja kun yritin kuvata paikkaa ja vesiputouksia, hän hoki vain yeah yeah eikä halunnut selvittää mikä se oli. Sitten tuli aika yllättävät kysymykset: paljonko saat palkkaa ja paljonko olet jättänyt Laosiin rahaa. Luonnollisestikaan en näihin vastannut, jälkimmäiseen en olisi edes osannut.

Viimeinen kysymys: mikä on ammattisi. Vastasin aiheesta johtuen että biologi. Mies ei tiennyt mikä se on. Mikä taso, hän kysyi, yliopisto? Ahaa, hyvä.

Gallup oli ohi ja mies kiitteli avusta. Kysyin olisiko jotain verkkosivua, jolta voisin lukea aiheesta lisää (koska olen biologi, mutta jätin sanomatta). Hän haki laukustaan professorinsa yhteystiedot , jotka johtivat osoitteeseen National University of Laos, Faculty of Economics & Business Management.

Koska laitoksen sivut ovat näemmä pelkästään laoksi, jäi minulle toistaiseksi epäselväksi miten tämä teema sopii kyseiseen tiedekuntaan. Toisaalta gallupin jälkimmäinen osio ehkä selventyi tällä tiedolla.

(Kuvan kyltti on vuoden takaiselta reissultamme Phou Khao Kuayn kansallispuistoon, jonka nimeä saatika tuon putouksen nimeä en haastattelutilanteessa millään muistanut.)