SG, kuten paikalliset nimen lyhentävät, ei
jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa. Leijonien kaupunki (sitä malaijin kielinen
Singapura tarkoittaa) sykkii suurkaupungin huumaavaa henkeä ja nousee huimasti kohti
taivaita.
Paljon vielä rakennetaankin. Viime käynnillämme rakenteilla
ollut Marina Bay Sandsin lähes hirviömäinen triptyykkirakennus oli nyt valmis,
ja jotenkin sain husbandin erehtymään mukaani sen katolle näköalatasanteelle. Toinen
meistä oli elementissään, arvatkaa kumpi.
SG:ssa on houkuttelevan paljon hyviä puolia. Saarivaltio on
manner-Aasian eteläisin kärki, vain aste pohjoiseen päiväntasaajasta.
Trooppinen sademetsäilmasto ja meri ympärillä. Ideaalista minusta.
Monikulttuurisuus parhaimmillaan. Little Indiaan, Arab
Streetille tai Chinatowniin sukeltaessaan voi todella kuvitella olevansa ihan
jossain muualla. Ja mielenkiintoisimmat ruokaelämykset löytyvät näiden kortteleiden
katukeittiöistä. Myös hintataso tipahtaa kymmenesosaan turistiravintoloista.
SG:ssa voi syödä myös edullisesti – ja hyvin.
Laksa. Pitkästä aikaa.
Laksa. Pitkästä aikaa.
Jalan jalan – kävellen. Tässä kaupungissa on mahdollista kävellä helposti ja turvallisesti jalkakäytäviä pitkin koko päivän, kaupunginosasta toiseen. Kuka haluaa hypätä metroon tai taksiin kun voi kävellä (husbandilla voi olla tästä oma mielipiteensä). No, me kävelimme ja paljon. Ja tietysti vähän shoppailtiinkin.
Upeita museoita, mielenkiintoista kulttuuria. Ja siistiä!
Kaakkois-Aasiassa pitkään asuneena nautin siitä, ettei missään ollut roskan
roskaa. Ei näin siistiä olekaan varmaan missään muualla.
Ja jos vielä miettii, että terveydenhoito on ihan
huippuluokkaa ja asuntojen neliöhinnat tässä kaikkien kalliiksi haukkumassa
kaupungissa edullisemmat kuin Helsingissä, niin pistää kyllä miettimään. Paljon.
Ja olihan siellä taas myös formulat, ehkä näyttävin GP kaikista.
Iltakisa, valaistu katurata pilvenpiirtäjien ja SG:n taivaan alla. Sekin on
käsittämätöntä, että voidaan keskelle kaupunkia järjestää tällainen tapahtuma
yli 260 000 kävijälle ilman mitään merkittäviä liikenne- ja
järjestyshäiriöitä. Eikä kukaan valita metelistä, ruokakojuista saa ihan oikeaa
ruokaa ja ihmiset juovat alkoholia sivistyneesti (emme nähneet kuin kaksi muuta
suomalaista).
Tykkään, tykkään, tykkään!
Tykkään, tykkään, tykkään!












Ei kommentteja:
Lähetä kommentti