Maininkeja: Tashkent, iloinen jälleennäkeminen!

Kun husband pari kuukautta sitten ehdotti, että lähtisin mukaan viikon työmatkalle Uzbekistaniin, olin kahden vaiheilla. Nyt kolme päivää täällä oltuani ihmettelen mitä oikein mietin. Olenpa iloinen päätöksestä lähteä, Tashkentiin on ollut ikävä. Melko lailla tasan viisi vuotta sitten täältä lähdimme, vietettyämme Uzbekistanissa melkein vuoden, antoisan sellaisen. Siitä tuntuu nyt olevan pitkä aika, kuten kaikesta ajalta ”ennen kulkutautia”. Ja toisaalta täällä katuja kävellessä tuntuu, että melkein voisin kuvitella jatkavani elämää täällä siitä mihin se viisi vuotta sitten jäi.

Katuja todella on jo kolmessa päivässä ehtinyt taas kävellä, suorastaan ahnehtia. Tashkent on kävelijän unelmakaupunki, eikä vähiten niiden upeiden puistojen vuoksi, joita aiemmin jaksoin hehkuttaa. Tänne tulo palautti samalla värit elämään. Tashkentissa on jo täysi kesä! Ensimmäisenä päivänä ihan sokaistuin kaikesta vihreydestä ja vehreydestä ja tietysti suloisesta lämmöstä. Päivälämpö nousee jo lähelle 30 astetta ja tämä onkin ihan parhainta aikaa vuodesta täällä. Pian lukemat ovat 40 astetta ja ylikin, joka on jopa minullekin liikaa.

Täälläkin on ollut tänä vuonna takkuinen kevät, joka alkoi hieman myöhässä. Viimeiset magnoliat vielä tiputtelevat Amir Timurin puistossa vaaleanpunaisia terälehtiään, tulppaanit ovat jo kukkineet. Hevoskastanjan ja sireenin kukinta on käynnissä, varjoisassa jokisuistossa kukki vielä tuomi. Puistojen orvokit ovat kukassa koko talven ja nyt on samettiruusujen istutusaika. Viisi vuotta sitten ne oli jo huhtikuun alussa saatu maahan. Mansikoiden sesonki on parhaimmillaan ja ensimmäiset raparperitkin ovat toreilla myynnissä. Uusia perunoita en vielä huomannut tänään torilla käydessäni, mutta niitäkin jo varmasti on.

Vanhat kotikulmat on ehditty koluta ydinkeskustan kortteleiden ohella. Kotitalomme Taras Shevchenko kadulla oli yhä pystyssä, mutta sisäpiha oli lukollisen valurautaportin takana. Kutsuin portinraosta kissaystäviäni, mutta pihassa oli hiirenhiljaista.

Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja muutoksia näkyy katukuvassakin. Moni tuttu kahvila on lopettanut, muun muassa suosikkakahvilani Book Cafe ja yksi kokonainen kahvilaketju. Tilalle on auennut uusia. Ravintoloita on tullut paljon lisää ja kuten kaikkialla, burgerit ja pizzat valtaavat täälläkin alaa. Silmiinpistävää on kylttien muuttuminen lähes pelkästään uzbekiksi, jota kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Kyrillisiäkin kirjaimia näkyy ja venäjä tuntuu olevan yhä se virallinen vieras kieli. Mutta englanninkielen osaaminen on selvästi yleisempää kuin aiemmin, varsinkin nuorten keskuudessa. Sattuneesta syystä en ole enää kovin motivoitunut käyttämään muutamia venäjän sanojani, vaan olen vastannut takaisin englanniksi. Yllätyksekseni kaupoissa ja ravintoloissa saa palvelua englanniksi, mikä ei ollut lainkaan itsestään selvää edellisellä reissullamme. Myös pankkikortti käy kaikkialla maksuvälineenä.

Suurin muutos on nähtävissä kaupungin siluetissa. Kulmahuoneestamme aukeaa hieno panorama yli Tashkentin. Sinne tänne on noussut korkeita rakennuksia, pilvenpiirtäjiäkin. Vanhoja keskustan virastorakennuksia puretaan ja uusia torneja nousee niiden paikoille. Eipä tätä 17-kerroksista hotelliammekaan ollut vielä viimeksi täällä ollessamme. Paikoin on noussut ihan uusia kaupunginosia. Etelässä on rivistö nostokurkia täysin uudella asuinalueella, jonne metrolinjaakin on jatkettu. Kaduntasolla uutta ovat tuliterät sähköbussit ja tietenkin skuutit. Mutta jos jossain kaupungissa niissä on jotain järkeä niin täällä, kilometrien mittaisilla suorilla kävelyteillä, joilla nykyään kulkee myös pyöräkaista.

Tashkentin tunnelma on yhä tallella ja kaupunki yhtä viehättävä kuin muistin. Jos tänne olisi suorat lennot Suomesta (joita ei ihan näkösälläkään ole) niin sanoisin, että lähtekää ihmiset kaupunkilomalle Tashkentiin. Vetää vertoja mille tahansa Euroopan suurkaupungille ripauksella eksotiikkaa, kulttuuria, historiaa ja makuelämyksiä. Ja jos aikaa on enemmän kuin viikonloppu, matka jatkuisi Samarkandiin, Buharaan ja Hivaan, silkkitien satumaisiin kaupunkeihin. Niihin emme ehdi tällä reissulla, mutta upeat muistot viiden vuoden takaa ovat vahvasti mielessä.

Nyt vielä muutama päivä aikaa päivittää Tashkent ja nauttia sen alkukesästä. Kuvaterveiset välittäköön tunnelman. Lisää kuulumisia tulossa viikon varrella.