Lucy in the sky with diamonds

Naistenpäivänä minulla on kunnia esitellä Etiopian kansallisaarre ja meidän kaikkien esiäitimme Dinknesh (ድንቅ ነሽ), joka myös Lucyna tunnetaan. Hänen kohtaamisensa on eräänlainen sukututkijan ultimatum.

Amharaksi dink´inesh tarkoittaa kirjaimellisesti ”upea olet”. Näin varmasti ajatteli tutkimusryhmä Etiopian Afarin alueella Hadarissa vuonna 1974 ymmärtäessään, millaisen löydön äärellä oli. Yli kolme miljoonaa vuotta sitten Afrikassa elänyt Australopithecus afarensis on varhainen ihmisen sukulaislaji, joka kuoli sukupuuttoon. Dinkneshin luurangosta löytyi noin 40 prosenttia (useita satoja luunkappaleita). Pienen kokonsa ja lantioluidensa perusteella pystyttiin päättelemään, että kyseessä oli hieman yli metrin pituinen nainen. Hän oli nuori mutta jo aikuinen, sillä viisaudenhampaat olivat kehittyneet, mutta eivät kuluneet. A. afarensis on kävellyt ihmisen tavoin kahdella jalalla pystyasennossa, mutta kiipeili myös puissa. Dinkneshin luumurtumia myöhemmin kerroskuvauksella tutkimalla on osoitettu, että hänen kuolinsyynsä oli todennäköisesti puusta maahan putoaminen, kädet edellä.

Maailmalla Dinknesh tunnetaan nimellä Lucy. Nimi juontaa Beatlesin kappaleeseen "Lucy in the Sky with Diamonds", jota tutkimusryhmä tarinan mukaan soitti kerta toisensa jälkeen Lucyn löytöpaikalla kaivaustöiden lomassa. Itselläni tietyt kappaleet yhdistyvät aina tiettyihin paikkoihin ja asioihin, nyt siis Lucya ajatellessa soi Beatles. Kappaleesta teki mielestäni erinomaisen version myös Elton John.

Lucy täydennettynä puuttuvin paloin.

Dinknesh, tai Lucy, asustaa Addis Abebassa Etiopian kansallismuseossa. Sinne menin ensisijaisesti Lucyn perässä, mutta oli siellä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Museo on suosittu koululaisten vierailupaikkana ja nytkin sinne saapui koululuokkia sankoin joukoin. Minä taisin olla heistä kiinnostavampi kohde kuin ruukunpalaset ja luurangot. Sain lukuisia tervehdyksiä ja yksi nuorukainen jopa lähestyi valkoista tätiä suu korvissa ja käsi ojossa. Siinä sitten käteltiin hänen kanssaan ja sanottiin ”nice to meet you”.

Etiopian kansallismuseo sijaitsee korkealla kukkulalla Addiksen pohjoisosassa.

Keisari Haile Selassien muotokuva ja valtaistuin. Tuntemattoman taiteilijan työ Selassien seremoniasta.

Pääsin kuin pääsinkin Addikseen hotellin muurien ulkopuolelle. Sain vinkin luotettavasta kuljettajasta nimeltään Wehib, joka pyörittikin minua kaupungilla kokonaiset neljä tuntia. Vaatetoreille ei jalkauduttu vaikka mieli tekikin, mutta nyt hahmotan kaupungin ihan uudella tavalla. Väkiluku on virallisesti noin kuusi miljoonaa, Wehibin mukaan jopa 10 miljoonaa. Väkeä saapuu lisää kaiken aikaa, varsinkin maan pohjoisosista, missä on poikkeustilanne ja lähes sotatila. Väenpaljous näkyy katukuvassa, ihmisiä on joka puolella. Kerjäläisiä on paljon, he koputtelevat autojen ikkunoihin ruuhkassa ja pyytävät rahaa ja ruokaa. Ei tällaista ollut ennen, sanoi Wehib. Addis on muuttunut paljon ihan viime vuosina. Auton oviakaan ei enää voi jättää lukitsematta asioilla käydessään kuten aiemmin, hän sanoi ja kertoi, kuinka hän oli käynyt nostamassa pankista rahaa, laittanut ne auton hanskalokeroon ja pikaisesti hakenut vesipullon viereisestä kaupasta. Sillä välin rahat olivat hanskalokerosta kadonneet. Tällaista ei kuulemma olisi koskaan aiemmin tapahtunut.

Minä tutustuin kuhisevaan miljoonakaupunkiin siis turvallisesti auton takapenkiltä käsin ja yritin tallentaa näkymät verkkokalvoilleni. Videokamera olisi ollut paikallaan. Muutamassa putiikissa matkalla pysähdyttiin, mutta iso osa ajasta seistiin ruuhkassa liikenteen seassa. Nyt kuitenkin tiedän, mihin ensi kerralla suuntaan.

Tämä seikkailu oli nyt tässä. Huomenna kotona. Addis Abeba kiittää seurasta ja kuittaa.