Viimeinen vuorokausi Sambiassa

Enpä olisi arvannut, että tämä seikkailu päättyy näin. Jo nyt. Tällaisissa olosuhteissa. Eihän tällaista maailmantilannetta olisi kukaan osannut kuvitella pahimmissa painajaissaan. Siksi en osaa olla kovin surullinen siitä, että moni suunniteltu asia jää täällä nyt kesken. Se on pientä tämän kaiken keskellä. Konemaisesti pakkaamme tavaroita, husband yrittää kontaktoida haastateltaviaan ja pidämme peukkuja, että huomiset lennot lennetään.

Terveysministeriö kertoi äsken kuudesta uudesta tapauksesta. Kaikki liittyvät näihin aiemmin mainitsemiini, jo seurannassa ja karanteenissa oleviin. Yhteismäärä nyt 35. Kaikilla oireet ovat lieviä. Ministeriön edustaja korosti testaamisen merkitystä ja sanoi, että siinä on oltava johdonmukainen. Sattumanvaraisesta testailusta ei ole juuri hyötyä. Kaikki oireilevat tulee testata ja eristää muista. Ihmisiä pyydetään ilmiantamaan oireilevat, jos nämä eivät itse hakeudu hoitoon. Poliisi antoi myös puhelinnumeron, johon voi ilmoittaa baarit ja ravintolat, jotka rikkovat sulkemismääräystä. Enpä voi taas kuin ihailla tätä järjenkäyttöä ja ripeää toimintaa.

Viime yönä teimme online-lähtöselvityksen. Ethiopian perui eilen joitakin reittejään, meidän ei kuulunut vielä niihin. Äsken säikähdin, kun sain tekstiviestillä tiedon muutoksista lennoissa. Lähdemme pari tuntia suunniteltua myöhemmin, koska kone ei käykään Hararessa kuten tarkoitus oli. Nyt toivon, ettei viestejä enää tulisi ja että huomenna tähän aikaan olemme kentällä odottamassa kutsua koneeseen. Eilen lodgestamme lähti mies kotimatkalle Egyptiin, mutta palasikin kentältä takaisin tänne. Hänen Ethiopianin lentonsa oli yksi niistä peruuntuneista.

Kiitos teille kaikille, jotka olette kaiken tämän koronapainajaisen keskellä ehtineet laittaa kuulumisianne ja olleet yhteyksissä. Viestit ja videopuhelut ovat olleet nyt entistä tärkeämpiä. Uskon, että pian ollaan linjoilla kotikaranteenista Laajasalosta käsin.

Lopuksi (toivon niin) vähän elämänviisautta sambialaisittain. Juttelin lauantaina pitkään ostarimme ompelimon omistajamiehen kanssa. Hän sulki nyt liikkeensä toistaiseksi, sanoi ettei halua riskeerata henkilökuntansa terveyttä. Kävimme pitkän keskustelun kaikesta maan ja taivaan välillä ja lopulta päädyimme epidemiaa pohtimaan. Hän totesi, että jos se täällä pääsee kunnolla leviämään, se on melkoinen kuolinisku koko maan taloudelle, erityisesti yrittäjille. Hän arveli, että omakin bisnes voi tässä mennä kokonaan. Moni on jo jäänyt työttömäksi, ilman mitään korvauksia. Mitään back-up -systeemiä ei ole. Hän oli kuitenkin toiveikas, että kaikki tällä tehdyt varotoimet ja annetut määräykset kuitenkin riittäisivät pitämään tilanteen kurissa ja että lämmin aurinkoinen ilmasto omalta osaltaan hidastaisi viruksen leviämistä. Tätä toivon itsekin täydestä sydämestä.

Sanoin hänelle, että maailma kyllä muuttuu tämän jälkeen ja jospa tästä kaikesta ja tehdyistä virheistä opittaisiin jotain. Hän uskoi, että kyllä tästä opitaan paljon, että elämä itse asiassa saattaa tämän jälkeen olla parempaakin kuin nyt. Ihmiset oppivat ottamaan toisensa huomioon ja auttamaan toisiaan aiempaa paremmin. Riippumatta siitä, onko köyhä vai rikas. Olemme kaikki vain ihmisiä, sinä ja minä, hän sanoi katsoen minua syvälle silmiin. Viime kädessä se on ainut asia, mikä merkitsee. Meidän täytyy kohdella toisiamme sen mukaisesti.

Toivon sinulle turvallista paluuta kotiisi. Ja toivon, että vielä tulet takasin Sambiaan.