Viini nimeltä Henry

Se tästä eteläafrikkalaisesta chenin blanc –rypäleistä valmistetusta viinistä tuli, Henry. Alunperin viini valittiin sympaattisen ja tyylikkään etikettinsä vuoksi. Lilayissa se sai tarinansa ja nimensä, kun sitä siellä nautimme. Lilayista jäi meille lukuisia tarinoita, tämä on yksi niistä.

Kerroin, että näimme Lilayissa kirahviperheen, vanhemmat ja kaksi nuorukaista. Kysyin safarikuljettajaltamme miksi ne olivat väriltään niin vaaleita, emo ja poikaset. Ne ovat poikkeuksellisen vaaleita yksilöitä, hän sanoi. Mutta uros ei, se on tummakuvioinen. Tämä kirahvi ei ole kotoisin Sambiasta vaan Mozambikista, sitä kutsutaan etelän kirahviksi, hän kertoi. Se on pienempi ja tummempi kuin sambialainen kirahvi. Näetkö, miten ne vielä syövät, suut käyvät? Ne jaksavat pureskella lehtiä tuntitolkulla, hän sanoi niitä ihaillessaan. Kirahviperheen rento meininki toi mieleeni sen afrikkalaisen sanonnan, jolla Sambian tarinani aloitin. Ei pidä hoppuilla kun pureskelu on miellyttävää.

Kerroimme myöhemmin intoa puhkuen Lilayin managerille safaristamme ja kirahveista. Oi, näitte koko perheen, mukavaa, hän totesi. Henry on ollut viime aikoina hieman hermostunut, hän sanoi, viitaten kirahviperheen isään. Ei tykännyt ollenkaan siitä, että farmille tuotiin äskettäin hevosia. Ei kuulemma tykkää hevosista ollenkaan.

Mitä mahtaisi Henry tykätä viinimme etiketistä? Veikkaan, ettei yhtään.

Ainoa kuvani Henrysta. Sarjassa "paskat luontokuvat".