Aurinko zeniitissä

“Why is it you can never hope to describe the emotion Africa creates? You are lifted. Out of whatever pit, unbound from whatever tie, released from whatever fear. You are lifted and you see it all from above.”

Lainaus italialaisen Francesca Marcianon väkevästä kirjasta “Rules of the Wild” (suom. Afrikan taivas), jonka luin ensimmäistä kertaa jo yli 15 vuotta sitten. Kirja jäi Sansibarille, sen lainaaja ei sitä koskaan palauttanut. Minun oli saatava lukea kirja uudestaan usean vuoden jälkeen taas Sansibarilla. Ostin sen, luin ja lainasin eteenpäin myöhemmin Suomessa, eikä sekään palautunut enää kotiin. Nyt tuntuu, että ostan kolmannen kappaleen enkä sitä enää lainaa. Marciano onnistuu mielestäni kuvaamaan kirjassaan sen järjen sekoittavan tunteen, joka Afrikalla on ihmiseen. Siinä sivussa hän maalaa lukijoiden verkkokalvoille Afrikan taivaan, joka täällä päiväntasaajan lähellä on kuin loppumaton, korkea kupoli. En ole missään muualla vastaavilla leveyspiireilläkään nähnyt moista ihmeellistä taivasta. Odotan pääseväni kauas kaupungin valoista ja ihailemaan kupolin yli levittyvää Milky Wayta, jonka tuijottamiseen niin monet kerrat Sansibarilla uppouduimme yön pimeydessä, rantahiekalla selällä maaten.

Nyt olemme puolivälissä päiväntasaajaa ja kauriin kääntöpiiriä. Talvipäivänseisauksena (tänä vuonna 22.12.) aurinko kohoaa zeniittiin eteläisellä pallonpuoliskolla ja paistaa kohtisuoraan kauriin kääntöpiirille (-23,5 astetta). Vietämme täällä parhaillaan siis keskikesää. Lusakassa aurinko nousee puoli kuudelta aamulla ja laskee illalla puoli seitsemältä. Päivän pituus on 13 tuntia. Aurinko on keskipäivällä tosiaankin suoraan yläpuolella. Sitä vaistomaisesti hakee jostain paljon alempaa, mutta pään päällä se porottaa tänäänkin pilvettömältä taivaalta, jättämättä mitään varjoja ympärilleen.

Kääntöpiirien välillä on vain kaksi vuodenaikaa: kuivakausi ja sadekausi. Sadekausi on silloin, kun aurinko paistaa päivällä suoraan yläpuolella. Eli nyt. Ylös noustessaan kuuma ja kostea ilma viilenee ja tiivistyy lopulta sateeksi. Sadeaikaa ukkosineen jatkuu maaliskuulle, jolloin aurinko käy kääntymässä kravun kääntöpiirillä ja lämpötila täällä eteläisellä puolella palloa hieman viilenee. Silloin alkaa kuiva kausi.

Kaksi vuodenaikaa, se riittää minulle. Kunhan kumpikaan niistä ei ole talvi.

Hieman vaikea on muistaa, että joulu on jo lähellä. Lähikaupassa Sparissa tosin joululaulut soivat ja myyjillä on tonttulakit päässä. Olemme ainakin kymmenen joulua viettäneet maailmalla, enemmän tai vähemmän jouluisasti. Tänä vuonna taidamme ottaa pyhät hyvin vapaalla kaavalla. Ainoastaan joulupäivä on täällä virallinen vapaapäivä. Bungalowin koristelu kauppojen muovipalloilla ja hopeakäädyillä ei nyt oikein houkuta. Ensimmäinen Afrikan joulu saa olla ihan omanlaisensa.