Harmaan ja sateisen viikon jälkeen taivas kirkastui kuin tilauksesta, viikonloppuvisiitille saapuneen entisen Phnom Penhin naapurimme kunniaksi. Teimme lauantaina retken Kizimkaziin saaren eteläkärkeen ja jatkoimme sieltä Jozanin puistoon. Suomalaisjoukkoa vahvistettiin yhdellä unkarilaisella (kiitos Adamille kuvista).
Navakassa tuulessa suuntasimme kohti ulappaa. Aallot olivat melkoiset ja pieni moottorivene pomppi villisti nousten välillä korkealle aallonharjalle ja tippuen sieltä vauhdilla alas. Pärskeet roiskivat ja horisontti katosi aina välillä näkyvistä. Kyytiimme tuli paikallinen kalastaja aseenaan pari pistintä. Puolivälissä matkaa hän hyppäsi mereen eikä hänestä ollut havaintoja sen koommin. Mustekaloja kuulemma lähti pyydystämään.
Pitkän pomppuisan matkan taitettuamme kippari hiljensi vauhtia ja alkoi kutsua delfiinejä viheltäen. Me istuimme jo valmiina maskit päässä ja räpylät jalassa keikkuvan veneen laidalla. Ja kun evät yhtäkkiä viilsivät aaltojen pinnassa me hyppäsimme sekaan. Delfiinejä oli tällä kertaa enemmän kuin viimeksi ja ne tulivat taas aivan lähelle. Vedessä aallokko ei tuntunut pahalle, mutta veneeseen kipuaminen oli melko työlästä.
Lounastimme Kizimkazissa kauniissa poukamassa pienessä ravintolassa. Seafoodia oli tarjolla varsin hyvä valikoima: katkarapuja, mustekalaa, kalamaria, kalaa. Sitten tuli magic word: hummeria. Terassin takana olevassa vesialtaassa polskutti kaksi valtavaa hummeria. Ei ollut vaikea enää valita mitä ottaa lounaaksi.
Kotimatkalla pysähdyimme Jozanin puistossa ja kävimme tervehtimässä punaisia colobus-apinoita, jotka ovat tämän puiston asukkaita. Uhanalainen laji elää ainoastaan tällä alueella ja noin 2000 yksilön kantaa on yritetty suojella monin tavoin, muun muassa rajoittamalla puistoon pääsyä sekä liikennettä puiston halki kulkevalla tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti