Denguen aikaan

Raitakoipinen hyttynen imi verta reidestäni tyytyväisenä kolmisen viikkoa sitten. Pahuksen tiger mosquito, lentää vain päiväsaikaan ja on dengueviruksen ainoa levittäjä. Denguekuumeen itämisaika on 4-7 päivää, joten minun verenimijäni ei onneksi virusta kantanut. Nyt eletään denguen sesonkiaikaa ja mantereella Dar es Salaamissa on parhaillaan epidemia. Hyttysten osalta on siis oltava valppaana myös päivisin, iltaisin vuoron ottavat sitten malariahyttyset.

Denguekuumeen ovat sairastaneet melkein kaikki tuttavamme Kambodzhan ajoilta. Monella se on ensimmäisellä kerralla melko lieväoireinen, joten on periaatteessa mahdollista, että se on meilläkin ollut ja flunssana mennyt. Yleensä denguekuume alkaa kuitenkin korkealla kuumeella ja kovalla päänsäryllä. Mielenkiintoista sinänsä, taudinkuva on aina selvästi rajumpi kun infektion saa toisen kerran. Moni joutuu sairaalahoitoon pitkään jatkuvan, todella korkean kuumeen takia. Joillekin virus aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja, jotka vaativat hoitoa nekin. 

Tyypillistä denguekuumeelle on esiintyminen hyvin paikallisena ja yleensä urbaanina epidemiana. Sadeaikaan muodostuu useita hyttysille sopivia vesiperäisiä kasvupaikkoja pihoille, katoille, ruukkuihin. Tiger mosquito lentää vain lyhyitä matkoja, alle 100 metrin sektorilla. Kun se imee verta denguevirusta kantavasta ihmisestä, se siirtää viruksen seuraavaan jne. Näin kävi talossamme joku vuosi sitten Phnom Penhissä. Viereisellä rakennustyömaalla seisoi päiväkausia vesilätäköitä, joissa hyttysten oli hyvä muhia. Me lähdimme onnekkaasti juuri silloin Malesiaan ja kun palasimme, olivat lähes kaikki naapurimme denguekuumeessa.

Hotellimme edustalla olevan muuntajan (!) katolla seisova vesi on hyvä esimerkki hyttysille soveltuvasta kasvupaikasta. Lentomatkakin hyttyselle juuri sopiva sieltä meidän parvekkeelle.

Sansibarilla denguekuumetta pidettiin pitkään tuontitavarana mantereelta. Tänä vuonna julkaistu italilalaistutkimus kuitenkin osoitti, että dengue on nykyään saarella endeeminen, kotosyntyinen. Paikallisilta verenluovuttajilta testattiin denguevirus-vasta-aineet ja kävi ilmi, että yli 50 prosentilla niitä löytyi. Karkeasti sanoen siis yli puolet sansibarilaisista on sairastanut denguekuumeen. Ongelmana täällä on se, että puutteellisen diagnostiikan vuoksi monen oireet on tulkittu malariaksi ja annettu malarialääkitys sen kummemmin testailematta. Juuri näin edistetään lääkeaineresistenttien malarialoisten syntyä.

Tähän sivukommenttina, että Suomen ”johtavassa” trooppisten tautien yksikössä Helsingin Auroran sairaalassa ei osata testata dengue-spesifisiä vasta-aineita. Kokemuksesta tiedän, että siellä on käytössä niin epäspesifinen testi, että se ristireagoi samaan flavivirusten ryhmään kuuluvan keltakuumeviruksen vasta-aineiden kanssa. Eli jos on ottanut keltakuumerokotuksen (kuten kaikki Afrikassa ja Etelä-Amerikassa matkustavat), saa testistä joka tapauksessa positiivisen tuloksen. Kyse ei ole siitä, etteikö tarkempia testejä olisi olemassa. 

Denguekuumetta pidetään Suomessa pelottavana ja mystisenä, sellaisena tautina, jonka joku saa jostain kamalan eksoottisesta maasta jonne ei pitäisi kenenkään matkustaa. Päiväntasaajalla denguekuume ei ole mitään mystiikkaa vaan valitettavasti ihmisten normaalia arkea. Denguevirus on sukua keltakuumevirukselle, jota vastaan rokote on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Voi vain arvailla syitä, miksei dengueta vastaan ole rokotetta. Mikäli tiikerihyttyset ilmastonmuutoksen myötä päättävät muuttaa Eurooppaan, alkaa rokotteen kehittäminen varmasti tuntua mielekkäältä.

(Tämä oli provosointia, rokotteen kehittäminen on ilmeisesti jo aika pitkällä. Mutta miksi vasta nyt?)