Kauppa käy - Kiinaan

 

Mangoa, ananasta ja vesimelonia, chapati-leipää, dahlia (linssimuhennosta) ja munia, kera upean näköalan yli Stone Townin. Näillä taas uuteen päivään Sansibarilla. Tänäan meri on harmaa ja taivas samoin. Kuuma ilma on purkautunut öisin ukkosina ja viimeyön sadepilvien riekaleet makaavat yhä saaren päällä. Pian tulee merituuli, joka lakaisee taivaan ja herättää meren taas turkoosiksi aalloiksi.

Takana kaupunkiviikonloppu, ilmassa jo odottavaa tunnelmaa tällä viikolla käynnistyvän Sauti za Busara –festivaalin johdosta. Teimme lauantaina retken kaupungin edustalla olevalle hiekkasärkälle. Viimeksi olimme siellä ainoat ihmiset, seuranamme ainoastaan pienet taskuravut. Nyt särkällä oli toisenlainen kuhina, yli kymmenen veneellistä (pääasiassa italialaisia) turisteja. Särkälle on myös keksitty pystyttää myyntikojuja ja ravintoloita. No, sekaan mahtui ja uimaan pääsi. Ravut olivat katsoneet parhaaksi vaihtaa maisemaa.

Minä näin vain meren.

Jos turisteista valtaosa tuleekin Italiasta, on kivikylällä selkeästi uusi valloittajakansa: kiinalaiset. Meilläkin on naapurihuoneet kiinalaisukkoja täynnä. Ruutushortsit, t-paita, lenkkarit ja lippalakki. Ja tietysti kännykkä, johon puhutaan kovaan ääneen taukoamatta. Huoneiden ovet pidetään käytävälle auki ja ukkoa kipittää huoneesta toiseen. Kuulemma sama meno on husbandin kollegan hotellissa. Kiinalaiset firmat ilmeisesti löytävät uusille markkinoille ilman pääministerin vetoapua. Satama on pullollaan kontteja ja rantaan nousee valtava uusi hotellikompleksi, kiinalaisrahalla. Vuosia kiisteltiin arvokkaan vanhan rakennuksen kunnostuksesta ja nyt työt ovat täydessä käynnissä. ”Kunnostaminen” vaikuttaa aika suurpiirteiseltä, käytännössä tontille näkyy nousevan uusi, kaksi kertaa alkuperäistä suurempi betonikolossi. Mereltä katsottuna näki, että vanhasta osasta ei ole jäljellä kuin seinät. Hyvin samanlaista ”kunnostusta”, kuin mitä on nähty Kambodzhassa ja Laosissa (kuvat ennen ja jälkeen tulossa pian).

Pakko tähän väliin mainita lehtikeskusteluissa näkyneet tyypilliset kommentit pääministerimme vienninedistämismatkasta tyyliin: "siellä se lomailee jossain ambomaalla, mitä meillä muka sinne on vietävää?" Ei pian enää mitään, kyllä kiinalaiset myyvät tänne hotellit ja hissit ja muut meidänkin puolestamme.

Ostamani vedenkeitin (todennäköisesti kiinalainen) kesti tasan kaksi viikkoa. Perjantaina kesken teeveden keiton kuului kova pamahdus ja liekit löivät kannun sisällä. Irroitin sen seinästä ja annoin hetken jäähtyä. Sisällä oleva metallinen lämpövastus oli yhdestä kohtaa musta ja räjähtänyt pieniksi paloiksi. Vesi oli kuin uuden vuoden tinan valun jäljiltä, metallimurusia täynnä. Vein tietysti keittimen takaisin myyjälle (kun vihdoin löysin takaisin myymälään, pieni aukko seinässä kapealla kujalla). Kerroin mitä kävi ja sanoin, että myyt varmaankin minulle uuden todella edullisesti. Kokeneena hymyssäsuin-tinkijänä homma hoitui ja myyjämies ei voinut kuin nauraa ja suostua. Takanani tilannetta seurannut nuori kaveri sanoi minulle että vau, sinä olet todella hyvä. Opetatko minutkin tinkimään?