Aurinko porotti jo armottomasti kun ilmoittauduin
lauantaiaamuna vapaaehtoistyöpaikalleni, Women International Groupin
järjestämille hyväntekeväisyysmyyjäisille. Minun ja husbandin kollegan vaimon
tehtävänä oli auttaa myyntipöytien kasauksessa. Nurmikolle oli aidattu naruilla
alue, jonka sisään käytettyjen lastevaatteiden, kenkien, kirjojen ja levyjen
myynti keskittyi. Jo paria tuntia ennen virallisia avajaisia narujen takaa
kurkotteli käsiä repien leluja ja vaatteita. Etkö voisi myydä jo, minulta
aneltiin. Vasta kello 10, sanoin pahoitellen.
Pöydät odottivat siisteinä,
tuotteet eri hintaryhmiin nätisti pinottuna ja viikattuna, kun portit vihdoin
avattiin ja porukka vyöryi sisälle. En ole moista ennen nähnyt. Tavarat
suorastaan lensivät ilmassa ja jo tunnin päästä pöydät olivat melkein tyhjentyneet.
Paikalle oli värvätty myyjiksi nuoria paikallisia, jotka hoitivat työnsä
erinomaisesti. Itse en olisi pysynyt vauhdissa. Tehtäväkseni muodostuikin
kerätä rahat talteen myyjiltä ja toimia vaihtokassana. Minua huudeltiin
tiskiltä toiselle ja aina kun näkivät naamani, ojensivat minulle tukot
seteleitä tai sitten näyttivät sormilla, minkä kokoisia seteleitä tarvitsevat
vaihtorahaksi. Money, "ngön", tuntui lukevan otsassani. Hektistä, hikistä ja hauskaa.
Kun meidän osuutemme tuli hoidettua, pääsimme tutustumaan
basaarin muuhun antiin. Palkitsimme itsemme lasillisilla kylmää Proseccoa.
Tässä vaiheessa husbandit liittyivät joukkoon ja nautimme herkullisen
malesialaisen lounaan.
Urakan jälkeen, paidat ihoon liimautuneina.
Husband löysi mieluisan kojun myyjäisistä...
Toisenlaisia tuotteitakin löytyi.
Ja ruokaa, muun muassa Malesiasta, Intiasta, Thaimaasta ja Saksasta.
Illalla vietettiin projektin pikkujouluja hyvän ruuan
parissa leppoisassa tunnelmassa. Kaskasien siritys säesti kuistilla öisen tähtitaivaan alla
Hurriganesia, Eppuja ja J. Karjalaista. Taidettiin laulaa se Mombasakin. Kotiin
tultiin jo puoli kuudelta ja ihailtiin parvekkeelta auringon sarastusta taivaanrannassa.






3 kommenttia:
Onpas teillä ollut taas ohjelmaa kerrakseen. Noista kirjoituksista tulee kyllä hyvin ilmi se, että todella tykkäät Phnom Penhistä. Ja mikäs on tykätessä, kun kuvailemasi asiat ja ihmiset ovat niinkuin ovat. Myös siellä Vientianessa tunnutte viihtyvän ja jopa voisi sanoa sinun olevan jutun perusteella jo ihan "julkkis". Jatkakaa samaan malliin!
Jatta, näin on, PP on vienyt sydämen, mutta kyllä täällä Vientianessakin pärjäilee. Aina Suomen talven voittaa... (tämäkin lienee käynyt ilmi) ;)
Ihania kuvia ja tarinoita! T.Piia
Lähetä kommentti