25.11.2013

Basaari ja pikkujoulut



Aurinko porotti jo armottomasti kun ilmoittauduin lauantaiaamuna vapaaehtoistyöpaikalleni, Women International Groupin järjestämille hyväntekeväisyysmyyjäisille. Minun ja husbandin kollegan vaimon tehtävänä oli auttaa myyntipöytien kasauksessa. Nurmikolle oli aidattu naruilla alue, jonka sisään käytettyjen lastevaatteiden, kenkien, kirjojen ja levyjen myynti keskittyi. Jo paria tuntia ennen virallisia avajaisia narujen takaa kurkotteli käsiä repien leluja ja vaatteita. Etkö voisi myydä jo, minulta aneltiin. Vasta kello 10, sanoin pahoitellen. 

Pöydät odottivat siisteinä, tuotteet eri hintaryhmiin nätisti pinottuna ja viikattuna, kun portit vihdoin avattiin ja porukka vyöryi sisälle. En ole moista ennen nähnyt. Tavarat suorastaan lensivät ilmassa ja jo tunnin päästä pöydät olivat melkein tyhjentyneet. Paikalle oli värvätty myyjiksi nuoria paikallisia, jotka hoitivat työnsä erinomaisesti. Itse en olisi pysynyt vauhdissa. Tehtäväkseni muodostuikin kerätä rahat talteen myyjiltä ja toimia vaihtokassana. Minua huudeltiin tiskiltä toiselle ja aina kun näkivät naamani, ojensivat minulle tukot seteleitä tai sitten näyttivät sormilla, minkä kokoisia seteleitä tarvitsevat vaihtorahaksi. Money, "ngön", tuntui lukevan otsassani. Hektistä, hikistä ja hauskaa.

Kun meidän osuutemme tuli hoidettua, pääsimme tutustumaan basaarin muuhun antiin. Palkitsimme itsemme lasillisilla kylmää Proseccoa. Tässä vaiheessa husbandit liittyivät joukkoon ja nautimme herkullisen malesialaisen lounaan. 

 
Urakan jälkeen, paidat ihoon liimautuneina.

Husband löysi mieluisan kojun myyjäisistä...

 Luonnontuotteitahan nekin olivat, ja tuotto meni hyväntekeväisyyteen.

Toisenlaisia tuotteitakin löytyi.

Ja ruokaa, muun muassa Malesiasta, Intiasta, Thaimaasta ja Saksasta.

Illalla vietettiin projektin pikkujouluja hyvän ruuan parissa leppoisassa tunnelmassa. Kaskasien siritys säesti kuistilla öisen tähtitaivaan alla Hurriganesia, Eppuja ja J. Karjalaista. Taidettiin laulaa se Mombasakin. Kotiin tultiin jo puoli kuudelta ja ihailtiin parvekkeelta auringon sarastusta taivaanrannassa.

3 kommenttia:

Jatta-pelikaani kirjoitti...

Onpas teillä ollut taas ohjelmaa kerrakseen. Noista kirjoituksista tulee kyllä hyvin ilmi se, että todella tykkäät Phnom Penhistä. Ja mikäs on tykätessä, kun kuvailemasi asiat ja ihmiset ovat niinkuin ovat. Myös siellä Vientianessa tunnutte viihtyvän ja jopa voisi sanoa sinun olevan jutun perusteella jo ihan "julkkis". Jatkakaa samaan malliin!

Sirpa kirjoitti...

Jatta, näin on, PP on vienyt sydämen, mutta kyllä täällä Vientianessakin pärjäilee. Aina Suomen talven voittaa... (tämäkin lienee käynyt ilmi) ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia ja tarinoita! T.Piia