Valvonnassa

Aloitan jokaisen päivän samalla tavalla, lähes pakkomielteeksi muodostuneella aamujumpallani. Kun avaan silmät, jalat nousevat automaattisesti ilmaan ja nilkat alkavat pyöriä (kysykää vaikka husbandilta, joka ei voi ymmärtää miten kukaan voi ajatellakaan aamulla moista rääkkiä). Jossain vaiheessa venyttelyäni tiedostan, että olen ehkä nukkunut pitkät hyvät yöunet tai käynyt nukkumaan vasta aamuneljältä, aivo ei vielä tässä vaiheessa ole täysin tajunnan tilassa. Mutta kun saan ohjelmani loppuun (on kuin joku ulkopuolinen ohjaisi sen läpi, halusin tai en) olo on lähes poikkeuksetta hyvä ja kroppani on valmis uuteen päivään.

Tänä aamuna jäin johonkin välimaastoon, pää sumeana (luultavasti yöelämään sopeutuva elimistöni kapinoi yhdeksän tunnin yöunia). Avasin läppärini ja kuin sattumalta sattui silmini Tommy Tabermannin pari runoa, joita en valitettavasti voi tekijänoikeussyistä tähän siteerata. Ne osuivat molemmat jonnekin syvälle sisälleni kuvaamalla tietä oman itsensä tuntemiseen. Miten uskaltamatta irtautua tutusta pysyy luultavasti turvassa, myös suurelta onnelta. Sain niistä hyvän olon ja olin taas valmis Vientianen kaduille. 

Kävelyretkeni alkavat noudattaa  huolestuttavasti samaa kaavaa, täytyy hakea uusia reittejä.  Tiedän jo, että minut tunnistetaan katujen varsilla. Täkäläiseen tyyliin ei kuulu huudella tervehdyksiä, mutta huomaan sen katseista ja normaalia leveämmistä hymyistä kaupan kassalla, kahvilassa, rahanvaihtopaikassa. Täällä osataan antaa tilaa, mutta ollaan samanaikaisesti läsnä. Hienotunteista huomaavaisuutta, josta pidän.

Matkalla piipahdin tutussa myymälässä, josta olin sopinut hakevani pari paitaa. Iltapäivällä sain tästä sinänsä merkityksettömästä käynnistä hyvät naurut. Husbandin kollegan vaimo soitti minulle ja kertoi tietävänsä, että kävin kyseisessä myymälässä kello 10:55. Hän tiesi myös, mitä ostin ja miten olin pukeutunut. Mitä ihmettä? Hän oli käynyt myymälässä hetkeä myöhemmin ja hänelle oli kerrottu, että ystäväsi oli täällä äsken. Kun hän oli katsellut myyjää ihmeissään tämä oli kelannut turvakameran nauhasta pätkän, jossa tulen liikkeeseen ja hoidan ostokseni. Ja ruudussa rullasi kellonaika.

Ehkä otan vähän takaisin siitä hienotunteisuudesta... ja ensi kerralla hymyilen sinne kameraan.