Sain aamun parhaat naurut teekupin äärellä Iltistä läppäriltä lukiessani. Fazer varoitteli laktoosittomaksi ilmoitetun Mignon-munan sisältävän mahdollisesti maitoa. Joku oli tähän kommentoinut: Mitä, onko hevosenlihaa kanssa?
Hevosenlihakohu on lähtenyt selvästi elämään ihan omaa
elämäänsä koko Euroopassa. Olen miettinyt mitä täkäläiset sanoisivat jos
kertoisin, että monet barangit eivät voi nyt syödä enää mitään lihaa sisältävää
tuotetta kun niissä saattaa olla hevosta. Eikö se ole lihaa?, he varmaan
kysyisivät. Ja vielä kallista sellaista? Husbandin vitsiksi tarkoitettu kommentti oli, että sehän on positiivista, että niissä eineksissä nyt todistettavasti on lihaa.
Onhan se ravistelevaa (ja ennen kaikkea pettymys) ettei voi luottaa siihen mitä pakkauksessa lukee. Edes Suomessa, joka on varmasti "maailman paras" myös tältä osin, tottakai. Kohta ei voi syödä enää mitään, varsinkaan karppaajat. Rankkaa on.
Täällä kun ei eineksiä juuri tunneta, ei koko kohua oikeastaan
voi selittääkään. Kaikki ruoka tehdään tuoreista raaka-aineista, jotka yhä
ostetaan pääasiassa toreilta. Lihaosasto on kuin anatomiantunti, jokainen ruhon
osa ja sisäelin on myytävänä, päitä myöten. Lihavaihtoehtoja ei tosin ole monta,
kanaa tai possua ja sitten kalaa ja äyriäisiä. Naudanliha on täällä
harvinaisuus ja pääasiassa tuontitavaraa. Ulkomaalaiset ja varakkaat
paikalliset herkuttelevat pippuripihvinsä Uudesta Seelannista tuodulla lihalla.
Täkäläisten nautojen tehtävä on laiduntaa ja vetää auraa tai kärryjä. Eivät ne
toden totta lihakarjalta näytäkään. Hevosta ei täällä näe kuin työjuhtina, en
tiedä syödäänkö niitä. Luultavasti, tarpeen tullen, kuten vesipuhveleitakin. Ei
täällä mitään ruuaksi kelpaavaa pois heitetä. Kyllä ne naudatkin varmasti
maaseudulla pataan menevät kun eivät enää jaksa tehdä töitä. Uhanalaiset
vuoristokauriit on jo syöty käytännnössä pois, karhut hupenevat kovaa vauhtia.
Lucky Market toki myy lihaa myös pakattuna, välillä jopa suositeltavien maustenippujen kera, mutta kyllä niistäkin selkeästi käy ilmi
mistä lihasta on kyse. Pakkauksiin on kauniisti aseteltu riviin esimerkiksi
kanan sydämet tai pelkät varpaat. On rintafileitä, possunkyljyksiä, ribsejä.
Kaupasta puuttuu kokonaan se hyllyosasto, josta saisi vaikkapa nuggetteja,
mikroaterioita, kolmioleipiä, lihapullia tai iki-ihania roiskeläppäpitsoja.
Puhumattakaan valmiiksi paistetusta jauhelihasta. Pakastinkaapista löytyy kyllä dim sumeja ja spring rollseja, ehkä joku
satunnainen lasagnepakettikin, joka saattaa olla vuosikertatavaraa. Ei ole vielä kukaan keksinyt täällä viedä niitä DNA-testeihin siltä varalta, että ne sisältäisivät sitä pelottavaa hevosenlihaa.
Kieltämättä tämä tarjonta on haaste länsimaiselle, joka on tottunut
pikaisesti hakemaan ”jotain pientä valmista” lounaaksi. Käytännössä se valmis on sitten
instant nuudeleita, valmiita pastakastikkeita (kalliita tuontipurkkeja) tai
tonnikalaa. Näidenkin osalta pitää vähän nähdä vaivaa, että niistä saa lounasta
lautaselle. Ulkona syöminen on kivaa, mutta ei sitäkään voi (tai halua)
harrastaa joka päivä kahteen otteeseen. Olen tehnyt pienen ryhtiliikkeen
lounaan suhteen ja ruvennut kokkailemaan, pääasiassa keittoja ja salaatteja,
hedelmiä tietenkään unohtamatta. Hodareista ja hampurilaisista lounaaksi haaveileva
husband intoutui kehumaan yksi päivä laittamaani nuudelikeittoa. Saa kuulemma
tehdä toistekin, muttei välttämättä ihan joka päivä kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti