Viime viikonlopun turkoosi siintää mielessä ja tuolla kaukana horisontissa. Päivät ovat menneet tiiviisti neljän seinän sisällä ja läppärin seurassa. Ja tietysti sen kerran, kun minulla on oikeasti kädet täynnä töitä, katoaa nettiyhteys. Tähän asti erinomaisesti toiminut Zanlinkin langaton yhteys lopetti yhteistyön ja kun Afrikassa ollaan, kukaan ei tiedä miksi. Katsotaan huomenna. Nyt on jo kuusi päivää katsottu, vaihdettu routeri, juostu läppäri kainalossa taloa ylös alas verkkoa etsien ja lopulta testattu lähikorttelin alkeellisen nettikahvilan kaapeliyhteys. Tänään, asiasta taas kerran valitettuani, hotellimme manageri herätti Zanlinkin johtajan yöuniltaan – klo 10.20 aamupäivällä. Yritys on äskettäin kampanjoinut houkuttavalla tarjouksella ja imuroinut ilmeisesti kaikki kilpailijan asiakkaat itselleen – seurauksella että kaista on tukossa. Taitaa pitkät lokoisat yöunet firman johtajalla olla pian ohi, kun porukka palailee toisen palvelutarjoajan luo.
Internet?, minulta kysytään käytävällä jo normaalin tervehdyksen sijaan. Ja heti perään myötätuntoisesti pole sana (very sorry). Pole sana indeed sanon minä.
Mutta kiitos husbandin, minullapa on nyt toimiva nettitikku ja elämä jatkuu. Se turkoosi saa nyt vielä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti