Stone Townin äänimaailma on erikoinen. Outo hiljaisuus johtuu siitä, että kaupungin sisällä ei ole autoja. Kookospalmujen lehvät kahisevat äänekkäästi tuulessa. Aina välillä kookospähkinä rämähtää peltikatolle. Lasten ääniä, radio jostain kauempaa. Satunnainen laivan summeri. Vuorokautta rytmittävät rukoukset minareeteista. Kukon kiekaisut aamuvarhain ja pian sen jälkeen nakutus, kun polttopuita pilkotaan. Kanojen kotkotusta.
Tämä on kaikki vain taustamusiikkia, sillä pääroolissa ovat varikset. Kraa kraa. Minne tahansa katson, siellä on varis. Palmussa, antennissa, katonharjalla, minareetissa, taivaalla. Suoraan ikkunoidemme edessä, lähes kosketusetäisyydellä, on erään varispariskunnan koti kooospalmussa. Olen tehnyt pelisäännöt selviksi. En häiritse heitä, jos he eivät häiritse minua. Tuijotellaan toisiamme välillä tiukasti, mutta kyytiä tulee jos yrittävät ikkunasta sisään. Ja aluksi yrittivät. Kattoterassilla on apajat, varsinkin aamiaisen aikaan. Ei tarvita kuin hetkellinen herpaantuminen, katse vähän sivulle, niin jo lähtee lautaselta sämpylät ja omeletit. Niitä sitten nokkivat voitonriemuisina terassin kaiteella röyhkeästi tuijottaen. Kraa kraa.
Varikset ovat tuontitavaraa. 1890-luvulla eräs brittiherra tilasi Intiasta 50 varista Sansibarille ajatuksenaan suojella neilikkaviljelmiä tuhohyönteisiltä. Variksista ei siihen hommaan ollut, mutta ne ryhtyivät sen sijaan syömään Stone Townin jätteitä. Niiden ulosteet tukkivat rännit, mikä tarjosi malariahyttysille oivia lisääntymispaikkoja. Varikset söivät saarella luontaisesti elävien lintujen munat ja tappoivat ja söivät myös itse linnut. Pian ne valtasivat koko kaupungin ja lopulta koko saaren.
Stone Town on niille täydellisen sopiva urbaani ympäristö, ruokaa ja pesäpaikkoja riittää. Ne ovat mestareita varastamaan ja niille käy ruuaksi kaikki se, mikä muille ei kelpaa. Mitä enemmän roskia, sitä enemmän variksia.
Varikset ovat tämän saaren todellisia menestyjiä. Moni on yrittänyt historian saatossa Sansibaria valloittaa, mutta vain varis on siinä täydellisesti onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti