Nalgae lähestyy

Taifuunisesonki menossa. Filippiineillä ja Vietnamin rannikolla on tuskin selvitty Nesatista, kun Nalgae moukaroi samat kolkat. Peruimme viikonlopun reissusuunnitelmat, kun tännekin luvattiin rankkasateita ja kovia tuulia. Sateita saatiinkin, mutta Nesatin pahimmat rippeet menivät pohjoisesta ohi. Sen sijaan Nalgae jatkaa matkaansa määrätietoisesti meitä kohti. Eipä täällä sisämaassa mitään suurempaa hätää ole, mutta kovien sateiden pelätään nostavan jo laskuun kääntyneen Mekongin pinnan taas tulvakorkeuksiin.

Perjantai-iltana pidäteltiin tihkusadetta porukalla rantakadulla Alexia-baarissa, jonne en kuvitellut enää toista kertaa meneväni. Kuluneen näköiset baaritytöt ja –pojat viihdyttävät vielä kuluneemman näköisiä vaari-ikäisiä asiakkaita. Tarjolla oli kuitenkin hyvä Margarita pitcher (kyllä, kannu) ja elävää musiikkia. Huomasimme pian, että olimme päässeet mukaan syntymäpäiväjuhliin. Taputimme innokkaasti sympaattiselle ranskalaispariskunnalle, joka otti tanssilattian tyylikkäästi haltuunsa. Mies tuli tervehtimään ja kiittämään aplodeista. Sitten hän katsoi minua ovelasti ja kysyi: Parlez-vous Francais? Sama kysymys jo toisen kerran sinä iltana, minulla ei ole selvästi pokerinaamaa kun paljastun aina. Pariskunta oli töissä Ranskan lähetystössä ja rouvalla oli 63-vuotispäivä. Oi, mutta sitähän minun ei olisi tietenkään pitänyt kertoa, mies totesi nauraen. Siellä sitten vietimme leppoisan musiikkipainotteisen illan, ranskalaisparin ja heidän kollegoiden, nuorten rinkkamatkaajien, vanhojen setien ja niiden kuluneideiden baarityöntekijöiden kanssa. Ollapa siitä sekalaisesta seurueesta tähän kuva.