Olen varmasti moneen otteeseen maininnut jo aika kuluneen, Indokiinan naapurimaiden eroa kuvaavan sanonnan, mutta laitetaan vielä kerran:Vietnamilaiset viljelevät riisiä. Kambodzhalaiset katsovat, kun se kasvaa. Laot kuuntelevat, kun se kasvaa.
Laosilaisia on ehkä liiaksikin kutsuttu rennoiksi ja verkkaisiksi, mikä ei kyllä täysin pidä paikkansa. Mutta vissi ero ainakin itselleni tutumpiin khmereihin tällä kansalla kyllä on. Suurin ero liittyy rahaan ja sen voimaan. Kun Kambodzhassa kaikki tuntuvat myyvän jotain: ruokaa, käyttötavaraa, omaa tai sukulaistensa osaamista tai itseään, täällä moinen yrittäjyys on tyystin kadoksissa. Se tosin johtunee tästä vallitsevasta järjestelmästä, joka tunnetusti kitkee liiketoiminnan vapautta muiden vapauksien ohella. Mutta ällistyttävää on se, että raha ei todella tunnu olevan täkäläisille kovin tärkeää.
Esimerkkinä tuttujen kertomaa. Eräisiin juhliin oli palkattu paikallinen baarimikko, joka oli saanut meriittiä drinkkientekotaidoistaan oikein kansainvälisissä kilpailuissa. Juhlat sujuivat hyvin ja niinkin hyvin, että työajan päättymiseksi sovittu puolenyön rajapyykki lähestyi uhkaavasti (Laosissa ravintoloiden virallinen sulkemisaika on klo 23.30, viimeistään klo 24). Tunnin lisätyövuorosta juhlien isäntä oli valmis tuplaamaan koko illan sovitun palkan. Ei käy, vastasi baarimikko. No kolminkertainen palkka? Ei kiitos, lähden kotiin, oli vastaus. Tätä ei tapahtuisi Kambodzhassa ikinä, päinvastoin. Paikalle olisi tullut puoli sukua auttamaan ja tekemään drinkkejä vaikka aamuun asti.
Toinen esimerkki tulee paikallisesta puuvillaompelimosta. Kun kysyntä oli kovaa mutta laitekapasiteetti tuli vastaan, amerikkalainen omistaja päätti ottaa käyttöön yötyövuorot tarjoten toki tällaisesta vuorosta vastaavaa korvausta. Kaikki oli valmiina, mutta kas, kukaan ei suostunut tulemaan töihin. Eihän töitä nyt öisin tehdä! Kuuleman mukaan koneet seisovat yhä puolet vuorokaudesta.
Sama tilanne oli kumipuuplantaasilla, jolla puista valuvaa kumia on kerättävä myös öisin. Kukaan ei suostunut hommaan. Kun jostain löytyi sitten kiinalaisia yötyöntekijöitä, alkoi valitus. Ne vievät meidän työt!
Kuulostaa tutulta.
3 kommenttia:
Lähinnä tuli mieleen, että meillä voisi olla jotain opittavaa laosilaisilta: todellakin, ihan pähkähullua tehdä töitä yöllä, jolloin ihmisen on tarkoitus nukkua. Todellakin ihan pähkähullua jatkaa baarimikkona aamuun asti jos oli jo muita suunnitelmia.
Samoilla linjoilla. Arvostan kykyä ja rohkeutta sanoa ei, varsinkin jos kyseessä on raha. Mutta toisaalta arvostan myös yötyöntekijöitä, ilman heitä ei moni elintärkeä homma pyörisi.
No onpa piristävää sen kambodzalaisen (tai suomalaisen) raharaha-ajattelun jälkeen! :) Kivaa, kun ihmisillä on jokin linja ja kaikki ei olekaan kaupan.
Lähetä kommentti