Kanat saivat huumaavantuoksuisen sipuli-valkosipuli-inkiväärikylvyn, salaisella burmalaisella curryseoksella terästettynä, ja ne jätettiin sitten hautumaan kookosmaidon ja muiden mausteiden kanssa ennen perunoiden ja porkkanoiden lisäämistä.
Tekemisen meininkiä. Välillä laitettiin ja syötiin lounas: kanalla, iduilla ja vihanneksilla höystetty fried rice kera kanan nahasta tehtyjen rapeiden chipsien.
Illalla koitti odotettu hetki, kun kaikki päivän tuotokset katettiin pöytään. Mausteisia, herkullisia makuja. Ja helmenä lopuksi se rauhassa muhinut curry, jota husband kehui ehkäpä parhaaksi koskaan syömäkseen.
Niin hauskaa oli sekä kokilla että oppilaalla, että kokkauksia päätettiin jatkaa ensi viikolla. Silloin teemana on kala.
2 kommenttia:
Burmalainen keittiö kuullostaa aivan mielettömän herkulliselta. Malttamattomana odotan kalasta kertyviä kokemuksia. Liekö muuten keittiötaidon opettajalle tuttu Guy Delislen teos Chroniques Birmanes - suomeksi Merkintöjä Burmasta? Sarjakuvan muotoon puettu kirja, joka ilmestyi 2007. Kovin, kovin tuulisesta Säkylästä tervehtien, Pauliina.
Oih, noita katkarapuja katsellessa tulee kyllä pieni kade....ja muistuu mieleen ajat Melbournessa ja matka Great Ocean Roadia pitkin. Ei nämä Itämeren elävät oikein noille vedä vertoja.
Lähetä kommentti